Miehen mitasta on saatu jälleen uusi tulkinta. Miehen mitta ei ole mikään ulkoinen avu, esimerkiksi se, miten osaa tehdä pinkan ja punkan tai käsitellä aseita, vaan se tulee suoraan sydämestä.
Upseerikokelas Heikki Autton miehen mitta siviilielämässä on uskallus tunnustaa, miten tärkeä on toinen ihminen ja rohkeus rakastaa.
Parikymppisen miehen aitoudella tehtyä tunnustusta Rovaniemen varuskunnassa Someroharjulla sunnuntaina eivät ole kuulemassa vaimot tai tyttöystävät, vaan varusmiesten äidit ja isoäidit.
Kyse ei ollut tavanomaisesta tutustumispäivästä, varuskunnan kalustoesittelystä tai sen sellaisesta. Tällä kertaa paneuduttiin varusmiehen arjen ytimeen. Äitikullat näkivät, miten heidän poikansa petaavat, makaavat ja syövät.
Äitienpäivätapaamisen ideoija, kapteeni Jarmo Vilo vakuutti, että riistakäristystä, perunamuusia ja mansikkakiisseliä olisi ollut ruokalistalla muutoinkin, mutta äitien vierailun kunniaksi se nautittiin juhlavasti katetuissa pöydissä ja kiisseli syötiin kerman kera.
Kun oululainen Vuokko Vänskä sai poikansa Antin varuskunnasta ruusuilla koristetun kutsukortin, hänen äitinsä Martta Heikkilä lupautui heti mukaan. Lentosotamies Antin toisen isoäidin, Tellervo Vänskän ehtona oli, että "jos kunto antaa myöten".
Ainutkertainen ja erilainen äitienpäivä oli kaikille kolmelle naiselle samoin kuin Antillekin. Ruusujen ja tiedotussihteeri Jaana Vienolan johdolla tehtyjen äitienpäiväkorttien luovuttamisen jälkeisissä halauksissa oli lämpöä ja turvallisuuden tunnetta.
"Tolkun poika " Vuokko Vänskä luonnehti Sarriojärven ampumaleirillä viime viikon ollutta poikaansa.
Olihan hän sielläkin koleassa räntäsateessa selvinnyt hyvin. "Ja sopii tarkan luonteensa vuoksi sotilaspoliisiksi ", tiesi isoäiti Martta Heikkilä.
Suoraan selkärangasta
"Kyllä se peti kotona jää yleensä petaamatta, mutta täällä se tulee suoraan selkärangasta", Antti Vänskä näytti punkan tekoa.Tammikuussa armeijan harmaisiin tullut oululainen tekee pinkan ja punkan muutamassa minuutissa, kun alkuaikoina pinkassa kului suuri osa iltatoimiin varatusta puolesta tunnista.
Ensi kertaa armeijan arkeen kurkistava nainen hämmästyy, kun iltaisin tehtävä pinkka ei vastaa lainkaan miesten puheissaan antamaa kuvaa. Se kun ei olekaan "ilkeän kessun hajalleen potkima miesten vaatteista taiteltu pinkka", vaan sinivalkearuudullisen päiväpeitteen jakkarankokoinen laskos. Oikeaoppisesti tehtynä sen käytävänpuoleinen reuna on pyöreä ja taitekohdat ovat molemmissa päissä.
"Ensisilmäyksellä nähdään millainen on hygieniataso huoneessa. Jos pinkka ei pysy koossa, päiväpeite tarvitsee pesua", kapteeni Vilo raotti lisää armeijan salaisuuksia.