Moni käsitys suomalaisten perheiden elämästä perustunee enemmän oletuksiin kuin tutkimustietoon.
Tämä tuntuu koskevan esimerkiksi arvioita perheiden työnjaosta.
Vanha varma käsitys on ollut, että mies pääsee jaossa helpommalla. Kärjistetysti: Jos perheen mies nähdään illansuussa lumitöissä ulkona, vaimon oletetaan olevan keittiöpuuhissa. Jos taas lumitöissä on nainen, miehen epäillään makoilevan sohvalla.
Tuore Tampereen yliopiston väitöstutkimus osoittaa, ettei tuo mies taida ollakaan sohvalla vaan ansiotöissä. Tutkimuksen mukaan nimittäin työssäkäyvien puolisoiden ajankäyttö on tasa-arvoistunut.
Naiset kyllä tekevät yhä kotitöitä jopa kymmenen tuntia viikossa enemmän kuin miehet. Samaan aikaan miehet paiskivat enemmän ansiotöitä.
Tutkimuksessa on myös kiinnostavaa kansainvälistä vertailua. Ansio- ja kotityöstä koostuva kokonaisaika jakautui kahden ansaitsijan perheissä melko tasaisesti puolisoiden kesken Suomessa, Saksassa ja Britanniassa.
Espanjassa kokonaistyöaika on naisilla hiukan pitempi. He huhkivat runsaasti kotona.
Jos sukupuolten rooleja haluttaisiin meillä edelleen samankaltaistaa, miesten pitäisi siis tehdä vähemmän ansio- ja enemmän kotitöitä, ja naisten päinvastoin.
Jos nykyinen malli kuitenkin tuntuu perheessä kummankin vanhemman mielestä hyvältä, niin asialle ei pidä ulkopuolelta nyrpistellä nenää.
Isompi ongelma on tutkimuksen mukaan siinä, että valtaosa kokopäivätyössä käyvistä äideistä ja isistä tunsi aikaa ylipäätään olevan liian vähän. Vanhemmat halusivat olla enemmän lastensa kanssa.
Ilmiötä pidetään tämän ajan vitsauksena, mutta saman riittämättömyyden tunteen lienee kokenut jokainen sukupolvi vuorollaan.