Äidit, joilla on viisi lasta tai enemmän, ovat kokoontuneet noin vuoden ajan Oulun MLL:n koordinoimaan kerhoon. Vetäjänä on ollut viiden lapsen äiti, Mirja Niemi, joka on saanut persoonallisella, reippaalla tyylillään äidit rentoutumaan niin, että tapaamisista ei olla pois, ei sitten millään.
"Työvuoroja jaettaessa olen pitänyt tarkan huolen, että nämä illat ovat vapaat", selittää Ulla-Maija Pyykkönen ja muut kertovat omat keinonsa päästä tapaamisiin. Yhteisten kokoontumisten piti jo kertaalleen päättyä, mutta naiset haluavat jatkoa. Äidit kokevat erityisen hienona sen, että he voivat puhua kuulumisistaan, väsymisestään, iloistaan ja kiukuistaan ja toiset ymmärtävät jo puolesta sanasta mitä tarkoitetaan.
Kerholaisten ikähaarukka on noin kolmikymppisistä lähelle viittäkymmentä ikävuotta. Äitien lapsiluku takaa, että he ovat joutuneet ylittämään joitakin jaksamisen ja häveliäisyyden kynnyksiä. Niinpä puhe pulppuaa estoitta ja nauruun rämähdetään tuon tuostakin.
"Missä muualla tulet tällä tavoin ymmärretyksi", kysyvät he yhdestä suusta.
Kerhossa uskaltaa sanoa ääneen sen, mikä muualla aiheuttaa hämmennystä. Esimerkiksi, että vieläkin voi olla vauvakuume, vaikka on jo viisi lasta.
On kerholla runkokin, MLL:n ihmissuhde- ja vuorovaikutustaitojen koulutusmateriaali. Hyvinkin erilaisista lähtökohdista yhteen tulleet äidit rakentavat keskustelujen ja tehtävien avulla omaa tulevaisuussuunnitelmaansa.
Omat tarpeet nostetaan ohjelmassa pintaan ja se on tehonnut ainakin muutamaan äitiin niin, että on uskallettu hemmotella itseä hieman enemmän ja eritavoin kuin ennen. On uskallettu jopa purkaa mieleen lapsesta asti kasvaneita asenteita. Hyvänä esimerkkinä Kristiina Ketola-Oravan "blingblig"-halpiskoru.
"Minä aina ajattelin, että pitää olla kalevalaa, aarikkaa, aitoa kultaa ja hopeaa. Nyt menin ja ostin kunnon krääsää, eikä se mua haittaa", helisyttää hän ja osoittaa myös korvakorujaan, jotka ovat kasvaneet uuteen kokoon.
Erilaiset taustat ovat tässä porukassa vahvuus, eivätkä erilaiset mielipiteet ole nousseet esteeksi, päinvastoin. Jokainen kokee saaneensa eväitä arkeen.
Äitikerhon naisilla tuntuu olevan jalat tukevasti maan pinnalla ja osa kokeekin, että arjen pyörityksessä naisellisuus tahtoo jäädä taka-alalle. Esiin tulee jokaisessa asuva mies, se käytännön ahertaja, joka tarttuu niin kirveeseen kuin vasaraankin tarvittaessa.
Kaikilla kerholaisilla on aviomies, eikä ison perheen arjessa miestä lähdetä kovin heppoisin perustein vaihtamaan. On opittu, että elämä on enemmän arkea kuin sunnuntaita ja hyvä niin. Ja siitä toteamuksesta syntyy se isolle perheelle ominainen ja myös lasten hyvinvoinnin kannalta erittäin tarpeellinen tasapaino ja pysyvyys.
Lapsia Äidit 5+ verkostolla on toista pirtillistä, tarkemmin sanoen 67 ja kolme on valmistumisprosessissa äitiensä suojissa.
"Isoja perheitä ei oikeasti ole kovin paljon", toteaa Niemi ja sanoo, että siksikin on äärimmäisen tärkeää päästä vaihtamaan ajatuksia ja voimaantumaan ryhmään, jossa jokaiseen kysymykseen, pulmaan tai ongelmaan löytyy jokin vastaus. Ja jos ei vastausta, niin kommentti ainakin.
MLL:n koulutuspaketin menetelmin rakennetaan mielikuvissa myös tulevaisuutta, niin kotiäitejä kuin suurin osa onkin. Ryhmä muistuttaa, että kotiäitiys on naiselle arvovalinta. Naiset haluavat antaa lapsille turvallisen lapsuuden, mutta minkään valtakunnan marttyyrinkruunua he eivät kaipaa.
Vaikka useampikin huokaa illan mittaan millaista hyörinää, pyöritystä ja vaippojen vaihtoa kotona taas on, täytyy todeta, että yhdestäkään ison perheen äidistä ei näe päällepäin lasten lukumäärää, ei löydy katkeruutta eikä tiukkanutturaista kiukkua.
Enemmän nämä ovat reippaita naisihmisiä, joilta sujuu isonkin auton peruutus parkkiruutuun niin, että rantuinkaan inssi ei pääse sanomaan.