Äi­din­rak­kaus ei ole it­ses­tään­sel­vyys

"Kirjani lähtökohtana oli äiti, joka ei pidä omasta lapsestaan. Tämä äiti ei ole myöskään sitoutunut elämänmittaiseen sitoumukseen lapsensa kanssa. Asetelma on poikkeuksellinen ja odotuksiamme rikkova."

"Haluan, että kirjojani luetaan ja että ne koskettavat lukijoita. Haluan, että lukijani menettävät yöunensa kirjojeni vuoksi", Lionel Shriver sanoo.
"Haluan, että kirjojani luetaan ja että ne koskettavat lukijoita. Haluan, että lukijani menettävät yöunensa kirjojeni vuoksi", Lionel Shriver sanoo.
Kuva: Jussi Nukari

Lionel Shriver esiintyy tänään sunnuntaina Helsingin kirjamessujen Aleksis Kivi -lavalla kello 13 ja 14.30.

"Kirjani lähtökohtana oli äiti, joka ei pidä omasta lapsestaan. Tämä äiti ei ole myöskään sitoutunut elämänmittaiseen sitoumukseen lapsensa kanssa. Asetelma on poikkeuksellinen ja odotuksiamme rikkova."

Amerikkalaiskirjailija Lionel Shriver (s. 1957) on saanut kuvitteellisesta tarinastaan, romaanista Poikani Kevin, poikkeuksellisen ristiriitaista palautetta. Teos kertoo äidistä, joka raskautensa alkuhetkistä lähtien tuntee epäluuloa, kylmyyttä ja tunteettomuutta kasvavaa lastaan kohtaan.

"Osa lukijoistani on syyttänyt minua epähumaaniudesta. Minä koen sympatiaa tarinan äitiä kohtaan. Äidinrakkauden puute täytyy olla musertava tunne", kirjailija kertoo.

Kevin-pienokainen on puolestaan vauvasta lähtien toisenlainen kuin muut lapset. Hän ei tunne empatiaa, kiintymystä eikä ota kontaktia muihin. Vähitellen Kevin kasvaa tunteettomaksi ihmiskoneeksi. Asetelma johtaa viime aikojen uutisistakin tuttuun tragediaan: koulumurhaan.

Poikani Kevin (Avain 2006) on palkittu vuonna 2005 Orange Prize -palkinnolla, joka myönnetään vuosittain englannin kielellä kirjoittavalle naiskirjailijalle.

Teos on kirjoitettu kirjeromaanin muotoon: näkökulma on äidin, joka kirjoittaa tunnoistaan miehelleen Franklinille koulumurhan jälkimainingeissa. Samaan aikaan heidän poikansa istuu nuorisovankilassa kärsimässä tuomiotaan.



Väkivaltaa ei
haluta myöntää


Lionel Shriver myötää osuneensa aiheellaan hyvin arkaan kohtaan: äidinrakkaus on länsimaissa voimakkaasti ylläpidetty uskomus, jota ei tulisi missään tilanteessa asettaa kyseenalaiseksi.

Myös ajankohta tabu-aiheelle oli mahdollisimman herkkä: romaanin käsikirjoitus valmistui pian syyskuun yhdennentoista päivän terrori-iskujen jälkeen. Tuolloin väkivaltaa ja tunteettomuutta sisältävä teos ei ollut kustantamojen toivelistoilla ensimmäisenä.

"Kukaan ei halunnut julkaista väkivaltaa sisältävää kirjaa. Kukaan myöskään ei tiennyt, mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan ja millaista kirjallisuutta amerikkalaiset haluavat tulevaisuudessa lukea", kirjailija kertoo.

Lionel Shriver oli jo aikaisemmin julkaissut kuusi romaania, mutta hänen kustantajansa ei halunnut ottaa teoksen julkaisemiseen liittyviä riskejä. Kirjailija joutui tekemään pitkän kierroksen eri kustannustaloissa ennen kuin sai kirjansa julki.

Lopulta sen julkaisi pieni kustantamo, jolla ei ollut varaa markkinointiin tai mainontaan. Vähitellen lukijat kuitenkin löysivät kirjan. Nyt sitä on myyty 400 000 kappaletta.



Seuraavaksi
parisuhteen anatomiaa


"Itse en usko, että äidin ja lapsen välinen suhde eroaa radikaalilla tavalla miehen ja naisen välisestä suhteesta", Shriver sanoo.

Romaani jättää avoimeksi myös tarinan pohjimmaisen kysymyksen: onko äidin henkinen poissaolo syynä siihen, että hänen pojastaan lopulta tulee murhaaja.

Shriverilla on myös uusi kirja työn alla. Jälleen hän keskittyy avaamaan ihmissuhteiden anatomiaa: uusi teos on rinnakkaistarina kriisivaiheessa olevasta parisuhteesta. Teoksessa nainen ja mies kertovat saman tarinan omien tunteidensa ja halujensa kautta.

Eikä tämäkään suhde näytä lopulta helpolta. Kun toinen osapuoli vielä suunnittelee yhteistä tulevaisuutta, toinen on jo siirtynyt elämässään eteenpäin.

"Olen järkyttynyt huomatessani, miten paljon sama tarina voi erota kertojan näkökulmasta riippuen."

Ilmoita asiavirheestä