Luokanopettaja Kirsti Korolainen on hoksannut, että tanssia voi käyttää monen aineen opetuksessa. Sen avulla voi opettaa vaikka äidinkieltä, uskontoa ja maantiedettä.
Korolainen on hyvillään suunnitelmista määritellä tanssi omaksi taideaineeksi koulussa, jolloin se saisi virallisen aseman.
Kirsti Korolainen on yksi niistä noin 20 opettajasta, jotka osallistuivat heille Tykkääkkö tanssista -viikolla suunnatulle virikekurssille Haapajärvellä. Samaisessa kaupungissa on tulevan viikonvaihteen aikana Tanssia juuri sinulle -tapahtuma, jossa on muun muassa tanssikoulutusta, työpajoja ja tanssiteatteria nuorille, aikuisille ja tytöille ja pojille.
Kirsti Korolainen ei ole ollut perinteisen tanssin, tangon ja valssin ystävä. "Se on niin säädeltyä: yksi, kaksi, kolme ja viereen. Sen sijaan pidän siitä, että saan itse luoda ja keksiä omat liikkeeni", hän sanoo.
Tanssia lisämausteena
Koulutanssi on langennut Haapajärvellä hedelmälliseen maaperään. Martinmäen koululla on meneillään kaksivuotinen hanke, jossa oppilaille annetaan tanssinopetusta kerran kuukaudessa. Opettajina ovat alan ammattilaiset ja luokanopettajat, viimevuotiset ykkös- ja kakkosluokkien opettajat ovat innolla mukana.
Kun hanke loppuu, opettajat voivat itse jatkaa työtä.
Tällä hetkellä Kirsti Korolainen opettaa ala-asteen kolmatta luokkaa ja myös englannin kieltä. Tanssi voi olla tunneilla lisämausteena, mutta sen avulla voi myös ilmaista itseään. Luokassa liikutaan ja on ääntä. Pelataan roolipelejä ja ollaan rooleissa.
Kirsti Korolainen on valmistunut opettajaksi Ruotsissa ja asunut siellä 12 vuotta. Ruotsissa hän myös tutustui maailman tanssiin. Monenlaiset etniset ryhmät esittelivät omaa kulttuuriaan tanssien. "Oli latinalaisen tanssin iltoja, afrikkalaiset tanssivat tanssejaan ja kurdit omiaan", hän kertoo. Ne ruokkivat Korolaisen tanssia kohtaan tuntemaa kiinnostusta.
Silloin kun puhutaan koulutanssista Kirsti Korolainen haluaisi muuttaa tanssin nimen liikunnalliseksi itseilmaisuksi, jota tehdään musiikin säestyksellä eikä aina säestykselläkään. Tanssi terminä on hänen mielestään turhan rajoittava, sillä liikkeen avulla voidaan käsitellä vaikka raamatun kohtaa, ja kun säestystä ei ole, mukaan voivat tulla kaikki, sellaisetkin joilla on vakaumus.
Luovaa itseilmaisua
"Luovuus ja itseilmaisu ovat tanssin ydin", Kirsti Korolainen tähdentää. Lapsi saa itsevarmuutta, kun hän oppii käyttämään kehoaan. Hän löytää itsestään uusia ulottuvuuksia ja saa keinoja itseilmaisuun. Oppilaat myös rohkaisevat toisiaan ryhmässä.
"Pojatkin liikkuvat, vaikka he ensin epäröivät 'lähteä tanssimaan akkojen kanssa'. He huomasivat, että se onkin liikuntaa, kun ollaan krokotiilejä ja hyökkäillään tai ollaan vihaisia leijonia viidakossa. Joku vielä sanoo pelaavansa mieluimmin jalkapalloa tai sählyä, mutta välipalaksi he suostuvat tanssimaankin", Korolainen kertoo.
Koulutanssia voi hyödyntää Kirsti Korolaisen mielestä ennen muuta taideaineissa. "Kuvaamataidossa voidaan mennä liikkeen avulla sisälle kuvaan. Jos piirretään viidakkoa eläimineen, voi laittaa musiikin soimaan ja kuvitellaan itsemme leijoniksi. Katsomme liikunnan avulla, mitä kuvassa näkyy, ja samalla syntyy kokonaisilmaisua."
Korolainen aikoo hyödyntää tanssia myös esimerkiksi äidinkielessä, jossa satu voi olla lähtökohtana liikunnalliselle esitykselle, jota voidaan työstää näytelmäksi asti Tanssi toimii myös välipalana, taukojumppana millä tahansa tunnilla.
"On hyvä, että koulu tarjoaa kaikille mahdollisuuden tanssiin. Vanhemmat eivät ehkä välttämättä tule esittäneeksi lapsilleen tanssia taidemuotona", Kirsti Korolainen toteaa.