Kun äidin jalka alkaa vipattaa, lantio heilua ja hyräily resonoida koko kehossa, sikiö tunnistaa, että jotakin tärkeää on tekeillä, vaikka sävelet itsessään kuuluvat kohtuun vain vaimeina. Kun äidin mielihyvähormonit vielä kulkeutuvat verenkierron kautta sikiölle, fiilis on taattu.
– Äidin lempikappale sykähdyttää todennäköisesti myös sikiötä, neurotieteen lisensiaatti Tiina Huttu sanoo.
Ensimmäisissä sikiön musiikin kuulemista ja oppimista tarkastelevissa tutkimuksissa käytettiin Mozartin musiikkia. Sillä nähtiin olevan myönteisiä vaikutuksia, ja oletus juuri Mozartin kehittävästä vaikutuksesta jäi elämään.
Aivotutkijoiden mukaan olennaista ei kuitenkaan ole musiikkityyli vaan se, millaisesta musiikista äiti pitää.
– Äidin lempimusiikki on vauvankin lempimusiikkia, aivotutkija Minna Huotilainen vahvistaa.
Sydämen syke on tärkeimpiä ääniä
Tarkasti sikiön kokemusta musiikista tai äänistä ylipäätään ei tiedetä. Se kuitenkin tiedetään, että noin raskauden puolivälistä alkaen sikiö alkaa kuulla ja vähitellen myös oppia erottamaan, mitkä äänet ovat olennaisia ja mitkä eivät.
Kohdun tärkeimpiä ääniä on äidin sydämen syke. Kun lapsi syntymän jälkeen nostetaan rinnalle, rytmikäs ja tuttu ääni rauhoittaa vastasyntynyttä.
Kohdussa kuitenkin lienee hiljaisempaa kuin vielä jokin aika sitten luultiin, Huotilainen sanoo.
Ensimmäisillä mittauslaitteilla kuultiin äidin suoliston kurahtelua ja verisuoniston ääniä ja oletettiin, että kohdussa on kovakin meteli. Huotilaisen mukaan sittemmin on todettu, että äänet kuuluivat voimakkaina vain mittauslaitteessa. Laitetta ei ollut suunniteltu kudoksen sisältä tai nesteen alta mittaamiseen.
Huotilainen arvelee, että kohdun äänimaailma muistuttaa naapurihuoneesta kantautuvia ääniä. Voimakkaat äänet ja keskustelun sävy kyllä erottuvat, mutta sanoista ei saa selvää.
Koska kuulo on vasta kehittymässä, sikiön kuulokynnys on huomattavasti korkeampi kuin aikuisella. Varsinkin korkeat taajuudet vaimenevat selvästi.
– Ihan aluksi lapsi kuulee tuntoaistin avulla. Äänen värähtelyt siirtyvät luustoa ja lapsivettä pitkin, Huttu sanoo.
Ääni väreilee kehossa
Äänten kuuleminen on aluksi myös täysin tiedostamatonta.
Äidin äänen sikiö kokee aivan erityisenä. Äidin puhe, hyräily ja laulu värähtelevät koko kehossa. Sikiö aistii äidin puhetta myös pallean liikkeistä ja hengityksen rytmistä.
– Kun tietoa puheesta tulee näin monen kanavan kautta, sikiö oppii, että juuri puhe on tärkeää, Huttu sanoo.
– Vastasyntynyt kiinnittääkin vaistomaisesti enemmän huomiota puheeseen kuin muihin ympäristön ääniin – erityisesti äidin puheeseen ja erityisesti silloin, kun vauva näkee puhujan kasvot eli sanat osoitetaan suoraan hänelle.
Vauva ehtii treenata äidinkielensä piirteitä noin kolmen kuukauden ajan ennen syntymäänsä. Sikiön on todettu oppivan ainakin sanojen painotuksia, äänenkorkeutta ja nopeutta.
Musiikilla on merkitystä myös kielenoppimiseen, mutta vasta syntymän jälkeen.
– Kielenkehitystä voidaan tutkimusten mukaan nopeuttaa erilaisilla laululeikkiyhdistelmillä, Huttu sanoo.
Raskausaikana vauvaa voi Hutun mukaan opettaa yhdistämään tietty musiikki tietynlaiseen olotilaan.
– Sikiö huomaa esimerkiksi, että tietyn musiikin soidessa äidin pulssi tasaantuu, stressihormoni kortisoli laskee ja äiti rentoutuu. Tämä rentouttaa myös sikiötä. Sama musiikki voi toimia myös syntymän jälkeen, kun lasta haluaa rauhoittaa unille.
Nukahtaakseen vastasyntynyt ei Hutun mielestä tarvitse huopatossutehtaan hiljaisuutta vaan vauva pystyy nukkumaan melko kovassakin taustamelussa.
– Toki hän säpsähtää yhtäkkisiä kovia ääniä.
Säpsähdykset kielivät kuulomaailman eriytymättömyydestä.
– Piikit ja tutut äänet tulevat erityisesti rekisteröidyiksi, mutta muu on vielä hälyä. Pieni vauva ei erota, mistä ääni tulee, eikä muutenkaan pysty erottelemaan eri äänilähteitä niin kuin aikuinen, Huttu sanoo.
– Aivan kuin nähty maailma, myös kuultu maailma avautuu sopivan hitaasti. Niin, että vauva pysyy mukana, eikä hämmenny liiasta.
Äidin hyvinvointi on sikiölle tärkeintä
On ihan tarkoituksenmukaista, että kohtu on suojattu ympäristö, Tiina Huttu sanoo. Kun kohdussa on pimeää, melko hiljaista ja vain rajoitetusti virikkeitä, aistit ja aivot saavat kehittyä rauhassa.
– Äidin ei siis todellakaan tarvitse huolehtia mistään virikkeistä raskausaikana.
Kulttuuritutkijat puhuvat äidin ja vauvan yhteisestä kulttuurista.
– Syntymään saakka vauvan maailma on sellainen kuin äidinkin, Minna Huotilainen sanoo.
– Aisti kerrallaan vauva oppii äidin käyttäytymistyylin, kuten liikkumisen ja puheen. Toiset ovat räiskyviä ja vauhdikkaita, toiset rauhallisia. Äidin tapa toimia on vastasyntyneen vauvan normaali. Siihen hän sitten oman temperamenttinsa kautta lähtee hakemaan omaa tapaansa reagoida asioihin.
Aivojen kehitystä tutkineiden Hutun ja Huotilaisen mielestä raskausaikana tärkeintä on huolehtia äidin omasta hyvinvoinnista.
– Kun äiti voi hyvin, sikiökin voi hyvin, Huotilainen sanoo.
Raskausaika on Huotilaisen mielestä oivallista aikaa miettiä, mitkä ovat oman palautumisen ja hyvinvoinnin peruspilareita.
– Puhe terveellisistä elämäntavoista voi kuulostaa saarnaukselta, mutta sen voi kääntää niinkin, että minulla on oikeus ja haluan nukkua tarpeeksi, jotta sikiökin voi hyvin.