Jos Perämeren jäällä häärääviä ahtojääsukelluskurssin osanottajia on uskominen, tutkimussukeltajan paperit ovat kovaa valuuttaa luonnontieteen alojen työmarkkinoilla. Marjaniemen edustalla jäänalaiseen maailmaan viikon ajan tutustuvat biologit ovat jo saaneet kosolti sukelluskokemusta, mutta ahtojäävallit ovat useimmille uutta.
Sukelluspukuihin sonnustautuvat Mari Koskela ja Heidi Arponen arvelevat töitä löytyvän sukeltavalle biologille, ainakin keikkaluontoisesti. Meribiologeille taito on toki itsestäänselvyys. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksessa työskentelevä Pauliina Louhi on jo tarvinnut taitoja tutkiessaan valuma-aluekunnostusten vaikutuksia lohijokiin.
Ahtojääsukellus on osa luonnontieteilijöiden kaksivuotista tutkimussukeltajakoulutusta, jonka järjestävät meribiologinen ja limnologinen konsulttitoimisto Alleco ja Länsi-Uudenmaan aikuiskoulutuskeskus Innofocus.
Päivisin harjoitellaan sukeltamista, iltaisin perehdytään seminaariesitysten avulla suomalaisiin ahtojäätutkimuksiin. Jakson päätyttyä oppilaat osaavat sukeltaa turvallisesti ahtojäävallien vieressä ja alla, mutta myös kulkea merijäällä turvallisesti sekä tehdä sukellusavannon paksuun jäähän.
"Ensimmäinen ahtojääkurssi järjestettiin Hailuodossa kolme vuotta sitten", kertoo Jouni Leinikki Allecosta. Perämeri onkin takuuvarma kohde, sillä ahtojäätä löytyy joka vuosi.
"Tämä on luonteeltaan tutkimusretki ennemmin kuin kurssi", Leinikki määrittelee. Ahtojääsukelluksessa ei ole valmiita turvallisuusmääräyksiä, vaan kurssilaiset kehittävät niitä itse. Leinikin mukaan viikon annista hyötyvätkin niin oppilaat kuin opettajatkin sekä tietysti kaikki tulevaisuuden ahtojääsukeltajat.
Avantoja on oltava kaksi, sillä toisiaan vasten puristuneista jäälautoista syntyneistä ahtojäävalleista irtoavat lohkareet voivat tukkia avannon. Leinikki korostaa myös, että sukeltajat eivät etene vaakasuunnassa 20 metriä kauemmas avannosta.
Kutualueita ja jokihelmisimpukoita
Luonnontieteilijöiden tutkimussukeltajakoulutus sisältää muun muassa laitesukellustekniikkaa, vesikasvillisuuden ja pohjaeläinten tutkimusmenetelmien sekä virtaavan veden tutkimustekniikan opettelua ja valtameriretkeilyn Norjaan.
"Kurssilaiset ovat hyvin itsenäisiä", Leinikki sanoo. Talvisukelluskurssilla on jo käyty jään alla, mutta se oli tasaista järvenjäätä.
Kurssilla on 14 osanottajaa: suomalaisopiskelijoita Oulun, Helsingin ja Jyväskylän yliopistoista sekä kaksi italialaista ja yksi norjalainen. Vuonna 2002 alkaneessa koulutuksessa on Marjaniemen osuuden jälkeen jäljellä enää näyttökoe huhtikuussa.
Vedenpinnan alla odottaa paljon töitä biologeille. Alleco on työskennellyt muun muassa kalakanta-arvioinnin, kutualueselvitysten ja jokihelmisimpukoiden tutkimuksen parissa. Helsingissä toimistoaan pitävän Allecon työkenttää on koko maa ja sukellustöitä on löytynyt myös Baltian maista.
Yliopistotkin tarvitsevat koulutettuja sukeltajia, esimerkiksi Itämerellä tutkitaan parhaillaan jään eliöyhteisöjä ja niiden vaikutusta ravinteiden kiertoon. Levät, bakteerit ja alkueläimet odottavat siis tutkijaansa jään alla.