”Muukalaispelkoon vetoamisen sijasta (EU-maiden) hallitusten pitää osoittaa todellista johtajuutta selittääkseen äänestäjilleen, miksi meillä on moraalinen velvollisuus puuttua tähän (pakolais)kriisiin.” (Presidentti Martti Ahtisaari 19. kesäkuuta 2015)
”Hän (Ahtisaari) antaa ikään kuin ymmärtää, että meidän pitää omaa moraalisuuttamme osoittaaksemme tehdä tiettyjä toimenpiteitä.” (Perussuomalaisten europarlamentaarikko Jussi Halla-aho 22. kesäkuuta 2015)
Presidentti Ahtisaari esitti vetoomuksensa Eurooppaan tulvivien turvapaikanhakijoiden auttamisesta vanhempia valtiomiehiä edustavan The Elders -ryhmän verkkosivuilla. Halla-ahon vastauksesta hänelle kertoi verkkolehti Uusi Suomi.
Politiikan ja moraalin suhde on pohdinnan väärtti aihe. Tosin politiikkaan yhdistyy moraalin rinnalla moraalittomuus, ja moraalittomia poliitikkoja tulee helpommin mieleen kuin moraalisia.
Eurooppaan pyrkivillä turvapaikanhakijoilla ja moraalilla on kirkas yhteys.
Onko meillä yltäkylläisillä eurooppalaisilla moraalinen ja inhimillinen velvollisuus auttaa tänne pyrkiviä hädänalaisia lähimmäisiä, vaikka he ovatkin erivärisiä ja tunnustavat eri uskontoa?
Vai pitäisikö heidät, kulttuuriltaan ja muutenkin toista maata olevat, käännyttää kylmästi takaisin ja jättää oman onnensa nojaan sotia käyviin kotimaihinsa ja upottaa salakuljettajien veneet?
Monet merkkihenkilöt, Ahtisaaren lisäksi, näyttävät olevan ensimmäistä mieltä. Pari esimerkkiä:
Paavi Franciscus, katolisen kirkon johtaja ja ulkoministeri Timo Soinin uskonveli, on pyytänyt Jumalalta anteeksiantoa niille, jotka sulkevat oven turvapaikkaa hakevilta. Se oli paavillinen tapa sanoa, että hakijoiden käännyttäminen on väärin.
Arkkipiispa Kari Mäkinen kirjoitti äskettäin Kalevassa, että ”Välimeren yli henkensä kaupalla pyrkivät ihmiset ovat samassa veneessä kuin me”.
Toisella puolella näyttää olevan, niin, perussuomalaisia. Yksi puoluevaikuttaja väitti minulle äsken, että 80 prosenttia suomalaisista on asiasta yhtä mieltä perussuomalaisten kanssa.
No, palataan tähän prosenttilukuun tarkemmin ensi viikolla.
Ajatus turvapaikan hakijoiden auttamisesta jo kotimaassaan on päältä kaunis. Se ansaitsee kuitenkin muutaman reunahuomautuksen.
Ensinnäkin: kriisimaissa pitäisi olla sen verran rauhallista, että tällainen auttaminen olisi ylipäätään mahdollista. Vaikkapa Libya, Eritrea, Somalia ja Syyria ovat niin sotimisesta sekaisin, että ajatus on kuolleena syntynyt.
Toiseksi: auttamiseen tarvitaan rahaa, ja sitä kriisimailta puuttuu.
Hallituksen EU-ministerivaliokunta linjasi, että ”kestävimmät ratkaisut Välimeren hallitsemattomaan muuttoliikkeeseen saadaan vaikuttamalla ongelmien alkulähteillä”. Miten Suomi vaikuttaa ongelmien alkulähteillä semminkin kun uusi hallitus aikoo leikata kehitysyhteistyörahoja 300 miljoonaa?
Entäpä sitten pakolaisveneiden käännyttäminen saati sitten niiden upottaminen jo ennen kuin ne lähtevät liikkeelle?
EU on sopinut Välimeren kriisinhallintaoperaatiosta. Kysymys on vain tarkkailusta, sillä pakolaisveneisiin kajoamiseen ja salakuljettajien pidättämiseen tarvittaisiin YK:n mandaatti.
Muualta tulevien pelätään tuovan tuliaisinaan terrorismia ja elävän verovaroilla. Tätäkin on. Helposti unohtuu, että myös pakolaisuuden torjuntaan uppoaa rahaa.
Hufvudstadsbladet ja 13 muussa tiedotusvälinettä julkaisivat äsken selvityksen pakolaisuuden torjuntakustannuksista.
Vuodesta 2000 Euroopan maat ovat käyttäneet 11 miljardia euroa pelkästään turvapaikatta jääneiden karkottamiseen. Suomen karkotuslasku on selvityksen mukaan yli 20 miljoonaa kymmenen viime vuoden aikana. Kun hallitus tekee riippumattoman selvityksen maahanmuuton kuluista, tätä ei pidä unohtaa.
Ja vielä politiikasta ja moraalista. Kun on kyse vaikkapa itsenäisyyden puolustamisesta, keinoja ei voi arvioida rauhanajan moraalimitalla. Pakolaisten kohtelussa ei ole kysymys valtion olemassaolosta, vaan ihmisten hädästä.
Siksipä, europarlamentaarikko Halla-aho: on parempi osoittaa moraalisuutta kuin moraalittomuutta.
Kolumni