Moskovassa keskiviikkona vieraillut arvovaltainen The Elders -neuvosto palasi tuomisinaan hippunen optimismia Itä-Ukrainan konfliktin ratkaisemisesta.
The Elders kävi keskusteluja Venäjän presidentin Vladimir Putinin kanssa ilmeisen avoimesti. YK:n entisen pääsihteerin Kofi Annanin johtama ryhmä koostuu kokeneista entisistä johtajista, joita myös ja etenkin Putinin kannattaa kuunnella.
Moskovassa olivat mukana muun muassa Yhdysvaltain entinen presidentti Jimmy Carter, Norjan entinen pääministeri Gro Harlem Brundtland, Meksikon entinen presidentti Ernesto Zedillo ja presidentti Martti Ahtisaari.
Kun vierailun loppulausunnoista riisuu liturgian, jäljelle jää Ahtisaaren tarjous osallistua Ukrainan rauhanneuvotteluihin.
Ahtisaari esitti, että hänen johtamansa toimisto Crisis Management Initiative (CMI) voisi osallistua rauhanneuvotteluihin, jos niin halutaan.
Ahtisaaren ajatus on rohkea ja kannatettava. Kokeneena rauhanneuvottelijana Ahtisaari tuntee pelin hengen ja tietää, millä tavalla luottamus riitaisten osapuolten kesken rakennetaan.
Ahtisaari olisi elementissään päästessään luomaan rauhan edellytyksiä Itä-Ukrainaan. Taitoa ja kokemusta vaikeista paikoista on.
Mutta riittääkö se Ukrainan mutkikkaassa tilanteessa ja kelpaako se Putinille? Ahtisaaren CMI-toimiston mahdollisuudet sovitella Itä-Ukrainan konfliktissa ovat käytännössä kiinni Putinin asennoitumisesta.
Mikäli Putin taipuisi hyväksymään Ahtisaaren kaltaisen kansainvälisesti arvostetun hahmon rauhanvälittäjäksi, Venäjä joutuisi samalla tunnustamaan olevansa konfliktin todellinen osapuoli.
Tähän saakka Putin on kieltänyt Venäjän sekaantuneen sotilaallisesti Itä-Ukrainan tapahtumiin. Muunneltua totuutta puhuneelle Putinille voi osoittautua hankalaksi, että Ahtisaaren neuvottelupöydässä lähtökohtana ei koskaan ole ollut todellisuuden kieltäminen.
Toinen ongelma voi olla Ahtisaari itse. Nobel-palkittu Ahtisaari on erittäin kunnioitettu lännessä, mutta ei samalla tavoin Venäjällä.
Ahtisaari on onnistunut mahdottomilta tuntuneissa sovitteluissa, esimerkiksi Serbian taivuttelussa 1999, Acehin rauhanneuvotteluissa vuonna 2005 ja sen jälkeen Kosovon neuvotteluissa. Juuri Jugoslavian kriisien sovitteluissa Ahtisaari nostatti närää Moskovassa. Se purkautui Ahtisaaren Nobelin arvostelussa.
Venäläiset ovat muun muassa syyttäneet Ahtisaarta siitä, että Venäjän tukema Serbia joutui väistymään hallitsemiltaan alueilta Kosovossa. Tietyssä mielessä Kosovon ”menetys” on saanut Venäjän turvaamaan läsnäolonsa Krimin niemimaalla laittomalla miehityksellä.
Tästä huolimatta Ahtisaaren välitysehdotus on harkittu ja ilmeisen pohjustettu teko. Ahtisaari on todennut rauhan perustana olevan kaksi tekijää: Itä-Ukrainan erityisautonomia ja Minskin sopimus. Halutessaan Venäjä voisi asettua niiden taakse.
Pääkirjoitus