Korkeimmat kunniamerkit saavat tänä itsenäisyyspäivänä Pohjoismaiden neuvoston johtaja, ex-ministeri Jan-Erik Enestam sekä maaherra Ahti Pekkala. Kumpikin saa Vapaudenristin ritarikunnan 1. luokan Vapaudenristin rintatähtineen.
Haapavedellä tieto kunniamerkistä tulee maaherra Ahti Pekkalalle toimittajan mukana.
”Arvelin kyllä, että jotain on tulossa, kun kutsussa Suomen presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolle toivottiin, että tulisimme paikalle jo päivää aikaisemmin. Kunniamerkistä sinänsä en tiennyt mitään.”
Pekkala sanoo arvostavansa huomionosoitusta suuresti, etenkin, kun ritarikunta jakaa kunniamerkkejään niukasti.
”En kyllä odottanut enää mitään huomionosoituksia, olen ollut sivussa jo niin pitkään.”
Pekkalalla on ennestään Suomen Valkoisen Ruusun komentajamerkki ja 1. luokan komentajamerkki.
Ahti ja Liisa Pekkala ovat juuri olleet Haapaveden kirkossa kuuntelemassa kauneimpia joululauluja. Pekkalat ovat edelleen aktiivisia kulttuurin kuluttajia ja ahkeria liikkujia.
”Haapavedellä on monipuolinen ja korkeatasoinen musiikkitarjonta. Lähes viikoittain voi käydä konsertissa”, Pekkala kiittelee.
Arkiaskareisiin kuuluu edelleen halonhakkuu. Omakotitalon lumityöt ja lämmittäminen puulla pitävät isännän virkeänä. Yhdessä puolisonsa kanssa hän on ahkeroinut rankametsässä ja nyt on tilattu traktori tuomaan puut pihaan.
”Aloitan päivän aamuvoimistelulla. Kerran viikossa käyn kuntosalilla ja liikumme metsässä muutenkin kuin polttopuiden perässä”, Pekkala kertoo.
Politiikkaa ja etenkin talouspolitiikkaa hän seuraa tarkasti.
Pekkala viittaa kuulolaitteeseensa: ”Minulla on rintamaveteraanin kuulo, mutta luen paljon lehtiä ja seuraan televisiota, ehkä liikaakin.”
Pitkäaikaisen valtionvarainministerin mielestä Suomi ei ole lamassa, ei edes taantumassa, kuten Ruotsi.
”Suomen bruttokansantuote on edelleen plussalla ja uskon, että on ensi vuonnakin. Niin kauan kuin plussalla ollaan, ei olla laman kourissa.”
Torstaina Pekkalat nousevat junaan ja matkaavat Helsinkiin. Itsenäisyyspäivän vastaanotolta ei ole oltu vielä kertaakaan poissa.
”Harmi, ettei linnassa voi tanssia polkkaa. Siinä on sellainen liikuntamuoto, joka pitää mielen ja kehon virkeänä”, Ahti Pekkala tietää.
Juttu on julkaistu Kalevassa 3.12.2008.