Mäkihypyn maailmancup on alkanut muistuttaa Suomen takavuosien presidentivaalien ääntenlaskentaa - niin automaattisen tuntuista Janne Ahosen ylivoimasta on tullut.
Sen paremmin oikukkaista tuulista kuin kaikkensa yrittäneistä kilpakumppaneista ei ollut vastusta Janne Ahoselle maanantaina Innsbruckissa. Suomalainen otti myös Keski-Euroopan mäkiviikon kolmannen osakilpailun nimiinsä ennen Puolan Adam Malyszia ja Tshekin Jakub Jandaa.
Mäkiviikon kokonaiskisan voitto oli useimpien kilpailijoiden mielestä ratkennut jo Garmisch-Partenkirchenissä, mutta Innsbruckin jälkeen Ahonen voi hävitä kokonaiskisan käytännössä vain jos hän kaatuu ja loukkaa itsensä.
Kokonaiskisan toisena oleva Malysz on nimittäin ikuisuuden päässä, 49,1 pistettä suomalaista jäljessä.
Ainoa jäljellä jäävä kysymys on, pystyykö Ahosen mäkiviikon 53-vuotisen historian toisena hyppääjänä voittamaan kiertueen kaikki osakilpailut. Saksan Sven Hannawald teki mäkiviikon historian toistaiseksi ainoan grand slamin kolme vuotta sitten.
Ahonen on nyt keskellä voittosarjaa, joka tuottaa ennätyksiä joka kisassa. Hän on voittanut kymmenen maailmancupin yhdestätoista osakilpailusta. Se on cupin historian vahvin avaus, ja ennätys on myös Innsbruckissa syntynyt kuuden peräkkäisen osakilpailuvoiton sarja.
Ei ihme, että mäkihypyn suurimmatkin nimet ovat mykistyneitä Ahosen ylivoiman edessä. Mäkiviikon historian menestyksekkäin hyppääjä Jens Weissflog totesi, ettei ole koskaan nähnyt vastaavaa ylivoimaa ja lisäsi paljonpuhuvan lauseen.
"Urheilussa kaikelle ei ole selitystä", mäkiviikon nelinkertainen voittaja sanoi.
Tuulilottoa
Innsbruckin suurmäessä hyppääjä voi vielä ilmassa tehdä huomattavasti enemmän kuin vaikkapa Garmisch-Partenkirchenissä. Mäki on myös altis tuulille, ja maanantaina nähtiin tuulilottoa muistuttanut kisa.
Ensimmäisen kierroksen puoliväliin sattui jakso, jolloin muutamat hyppääjät pääsivät nautiskelemaan vastatuulesta. Eniten hyötyi vuoden takainen mäkiviikon voittaja Sigurd Pettersen, joka kiskaisi kuin viime kauden muistoksi 126 metriä. Mutta Ahonen näytti ylivoimansa venyttämällä huomattavasti huonommissa oloissa, lähes täysin ilman tuulen apua kierroksen parhaana 128,5 metriä. Pettersen jäi toisen kierroksen tyvenessä 100,5 metriin ja romahti sijalle 23.
Hermot pitivät
Toisellaan Ahonen oli vasta kierroksen kymmenes päästyään heikoissa oloissa 120 metriä. Hän ei kuitenkaan myöntänyt, että hermoilisi, vaikka esitti nyt mäkiviikon toistaiseksi heikoimman hyppynsä.
"Oliko se huonoin?" Ahonen yritti ensi torpedoida kysymyksen, mutta myönsi sitten:
"Tuulet olivat muilla toisenlaiset. Se oli hyvä hyppy."
Ahonen sanoi, ettei Hannawaldin grand slamin uusiminen ole hänelle tärkeää. "Se on tilastonikkareita varten."
Tilastonikkareita kuitenkin kiinnostaa juuri Ahosen tämän kauden ylivoima. Vaikka Ahonen on kuulunut maailman mäkihyppääjien eliittiin toistakymmentä vuotta, ei häntä ennen tätä kautta häntä ei ole tunnettu suurena voittajana. Arvokisoista hänellä on läjäpäin mitaleja, mutta vain kaksi henkilökohtaista kultaa. Nekin ovat melkein ikuisuuksien takaa, lentomäen MM-kisoista vuodelta 1996 ja normaalimäen MM-kisasta Norjan Trondheimista vuodelta 1997.
Ahosen ura on ollut tasaista puurtamista huipulla, mutta tiukoissa paikoissa joku on aina kiilannut hänen edelleen. Ahonen on itsekin todennut keränneensä toisia, kolmansia ja neljänsiä sijoja enemmän kuin kukaan muu.
Mutta ennen tätä kautta Ahoselta ovat jääneet puuttumaan suuret voittosarjat, ne pitkät jaksot, jolloin hän olisi Sven Hannawaldin tai Adam Malyszin tapaan jättänyt vastustajat äimistelemään ylivoimaansa. Nyt sellainen on käsillä, mutta selitystä siihen ei löydy sen paremmin kaiken nähneeltä Jens Weisflogilta kuin Ahosen kilpakumppaneilta - ja kaikkein vähiten Ahoselta itseltään.