Neljäs sija taisi olla Suomelle maksimisuoritus jääkiekon MM-kisoissa. Tappiollinen välierä Ruotsin tähtisikermää vastaan kuvasi Leijonien haavoittuvuutta. Pelaajien tasoero oli nähtävissä paperilla ja jäällä, eikä Suomi pystynyt tällä kertaa kompensoimaan sitä tiiviillä joukkuepelaamisella ja maalivahdin ihmepelastuksilla.
Suomelle kisojen parasta antia olivat nuorten hyökkääjien Sebastian Ahon ja Mikko Rantasen vahvat läpimurrot Leijonien vastuunkantajiksi. Molemmat olivat pelanneet aikuisten arvokisoissa aiemminkin, mutta nyt he nousivat eturiviin.
Aho on mainio kiekkoilija, mutta henkisesti hän joutui ehkä liiankin kovaan paikkaan yrittäessään hinata joukkuetta mainetekoihin. Tästä kokemuksesta on kuitenkin varmasti hyötyä Aholle ja Leijonille tulevaisuudessa.
Myös Rantanen pelasi tulosvastuullisessa roolissa ja onnistui hienosti. Rantanen toimi aiemmin nuorten MM-kultajoukkueen kapteenina, ja hänellä on selkeästi johtavan pelaajan ominaisuuksia.
Myös puolustaja Julius Honka yllätti positiivisesti. Hän kiekkoili rohkeasti ja paransi peliään panosten koventuessa. Se on pelimiehen merkki.
USA-peli ainoa ehyt kokonaissuoritus
Pelillisesti Leijonat kulki päävalmentaja Lauri Marjamäen johdolla ääripäistä toiseen. Esitykset vaihtelivat ottelujen sisälläkin railakkaasti.
Turnauksen synkimpänä lukuna oli kaikkien aikojen ensimmäinen tappio Ranskalle.
Pitkin kisoja pohdittiin päävalmentaja Marjamäen joukoilleen laatimaa pelitapaa. Lisäksi kuohuntaa aiheuttivat päävalmentajan ratkaisut pelaavan kokoonpanon suhteen.
Pelitapa oli alussa tietyllä tavalla pelokas, hidaskin. Pyrittiin minimoimaan virheitä ja riskejä sillä ajatusmallilla, että joukkue olisi valmiina puolustamaan joka tilanteessa - myös silloin kun sillä on itsellään kiekko hallussa.
”Turvalliset” pelitilannevalinnat eivät tuottaneet vaadittavaa tunnetta pelaamiseen. Leijonien pitää usein päästä niin sanotusti törmäyskurssille vastustajan kanssa ja kamppailemaan, jotta se olisi parhaimmillaan.
Pelitapaa viilattiin aktiivisempaan suuntaan pelien edetessä ja hedelmiä korjattiin USA-ottelussa, jossa Leijonat pystyi turnauksen ainoaan ehyeen kokonaissuoritukseen.
Mihin suuntaan, Leijonat?
Jo ennen turnausta kävi selväksi, ettei Suomi saa MM-jäille aivan parhaimpia pelaajiaan. Tämä kuuluu pelin henkeen MM-kisoissa. Kieltäytymisiä tulee aina - osin loukkaantumisien takia ja osin muiden syiden takia. Tästä on oikeastaan turha mieltään pahoittaa niin kauan kuin MM-kisojen systeemi on sellainen, etteivät absoluuttisesti parhaat pelaajat siellä NHL:n pudotuspelien takia kiekkoile.
Yhden MM-turnauksen perusteella ei voikaan vetää pitkälle meneviä johtopäätöksiä Suomi-kiekon tilasta. Kokonaiskuvaa on katsottava tarkemmin. Tosin syksyinen World Cup -turnauskaan ei jättänyt kovin mairittelevaa käsitystä Leijonista.
Etenkin Marjamäelle pääsy neljän joukkoon MM-kisoissa oli suuri helpotus, vaikka hän muuta julkisuudessa väittäisikin. MM-turnauksen neljäs sija ei ole maailmanloppu, mutta toisaalta Leijonien esitykset jättivät kosolti miettimisen aihetta.