Poliittista keskustelua ovat sähköistäneet viime päivänä tärkeimmistä vallankammareista väistyneet poliitikot.
Ex-pääministeri Esko Aho (kesk.) pulpahti julkisuuteen arvostelemalla, että Suomen EU-linja on tuuliajoilla. Kritiikin keihäs iskeytyi SDP:n puheenjohtajaan, puhemies Paavo Lipposeen, jonka johdolla EU-linjamme on muotoiltu.
"Hän ei yksinkertaisesti ole ollenkaan selvillä, missä mennään. Voi kysyä, onko oppineen aika mennyt hukkaa", Lipponen latasi Aholle.
Onko Suomen strategia hukassa? Suomi pyrki Lipposen johdolla unionissa tärkeimpiin pöytiin ja pääsikin sinne. Se oli selkeä strategia. Toinen kysymys on, mitä "EU:n pikkujättiläisenä" Suomi on kansallisesti saavuttanut?
Suomalaisilla on aliedustus EU:n virkamieskunnassa ja yhden viraston saaminenkin näyttää mahdottomalta. Lipposen ideasta syntyneessä konventissa Suomi on sivuraiteella. Aktiivisesta lobbaamisesta huolimatta Lipponen ei saanut Suomelle paikkaa sen puheenjohtajistoon eikä sihteeristöön.
Pohjoinen ulottuvuus on Ahon mukaan "jämähtänyt". Hän ei ole kyennyt kertomaan, millä tavoin.
Ulkopoliittisen instituutin tutkija Hiski Haukkala tarjoaa Ahon kritiikkiin evästä. Haukkala kirjoitti Kalevassa 27.4.2003, että Lipposen päätös jättäytyä hallituksen ulkopuolelle saattaa pohjoisen ulottuvuuden pulaan. "Lipponen on idean isä ja on ollut keskeinen rooli sen eteenpäin viemisessä."
Kukaan ei ole korvaamaton - ei edes Lipponen. Pääministeri Anneli Jäätteenmäen (kesk.) on napattava edeltäjänsä lanseeraama pohjoinen ulottuvuus haltuunsa.
Pohjoisen ulottuvuuden "sateenkaaren alla" on vireillä useita projekteja. Pietarin vedenpuhdistamoon on tehty suuri investointi sekä ympäristö- ja sosiaalialan projekteja on aloitettu. Ongelma on siinä, ettei pohjoisella ulottuvuudella ole omaa rahoitusohjelmaa eikä hallintoa.
Hallituksen pitäisi ottaa tavoitteeksi, että pohjoinen ulottuvuus saisi oman rahapotin ja selkeän koordinoinnin. Muuten siitä tulee laajentuneessa EU:ssa haavoittuvainen.
Ahon ja Lipposen EU-nokittelu tulkittiin kisaksi EU:n komissaarin paikasta. Vuoden päästä punamultahallitus pääsee päättämään todellisesta "virkojen herkkupalasta" eli Suomen ehdokkaasta komissaariksi.
Kotimaan kuvioihin palaavan Erkki Liikasen (sd.) seuraajaksi on istutettu Lipposta, jonka EU-tuntemukselle olisi komissiossa käyttöä - jopa sen johtoon.
Lipponen on viestittänyt aiemmin varovaista kiinnostusta komission paikkaa kohtaan. Aho kiirehti ilmoittamaan, että hänen ehdokkuutensa päälle voi vetää pitkän viivan. Lipponen tulkitsi, ettei Ahon kieltäytyminen ole lopullista. Molemmat intoutuivat kehumaan toisiaan päteviksi vaihtoehdoiksi.
Muitakin vaihtoehtoja löytyy. Paikka saattaa himottaa ulkoministeri Erkki Tuomiojaa (sd.). Keskustan vaihtoehdot voisivat olla komissiota jo palvellut Olli Rehn (kesk.) tai Maria Kaisa Aula (kesk.). Kokoomuksen tarjokas voisi olla Sauli Niinistö (kok.), jos hän ei olisi siirtymässä Euroopan investointipankkiin. Toisaalta oppositiolla ei taida olla tässä jaossa mitään saatavaa.
Suomesta on lähetettävä Brysseliin pätevä komissaari, jonka tehtävänä on pitää Pohjois-Euroopan asiat tiukasti unionin asialistalla. Vaikka komissaarit eivät edusta virallisesti kotimaatansa, niin heidän vaikutusmahdollisuutensa ovat erinomaiset.
Vuoden sisällä voi tapahtua monenmoista politiikan kuvioissa, joten paikkaa on turha kenenkään vielä hamuilla. Presidentti Tarja Halosella on myös komissaarin nimitykseen sanansa sanottavana.