Lämmössä kylpevällä paratiisisaarella Havaijilla sekä tervehditään että hyvästellään sanomalla aloha. Lyöjäjokeri Sami Ahola sanoi aloha ja pakeni Pattijoen aurinkoa - ei Havaijille vaan Ouluun.
Pitkä, kuuma ja aurinkoinen kesä sopi suurimmalle osalle suomalaisista, mutta Sami Aholalta se oli viedä hermot. Vasemmalta lyövä pelaaja tuskaili Pattijoen Rännärin kentällä suoraan silmiin porottaneen auringon kanssa. Edes aurinkolasit eivät auttaneet. Tilanne oli vakava.
"Olisin ennemmin lopettanut kuin jatkanut Pattijoella. Asia ei tullut joukkueelle yllätyksenä, mutta seurajohto ei ollut niin ymmärtäväinen", Ahola kertoo.
Raksilassa pesäpallostadionin katsomon lippa pitää auringon poissa lyöjien silmistä.
Aholaa harmitti se, ettei hän pystynyt venymään parhaimpaansa kasvattajaseuransa riveissä. Hopeaan päättynyt kausi oli sinällään mainio joukkueelta, mutta kun Ahola itse jäi 27 juoksua edelliskauden runkosarjan lyötyjen juoksujen määrästä, mies on pettynyt.
"Tiedän, mihin pystyn."
Myös omat tavoitteet
Sami Aholan ilme pelien aikana kertoo tiukasta keskittymisestä. Miehen suupielessä ei juuri hymy vilahda. Liikkeet ovat tarkkaan harkittuja, jopa konemaisia. Ahola pitää itsensä lämpimänä, keskittyy omissa oloissaan ja tulee lyöntivuoroon, kun pelinjohtaja niin määrää.
"Lyöjäjokeri on suurin yksilöurheilija pesäpallossa. Jokerin pitää olla tavoitteellinen henkilökohtaisesti. Mitä enemmän lyö juoksuja, sitä enemmän joukkuekin hyötyy", Ahola kuvaa.
Roolipelaaminen on lisääntynyt ja lisääntyy kaiken aikaa. Kun jokainen hoitaa ruutunsa parhaalla mahdollisella tavalla, myös joukkue oletettavasti menestyy. Pienistä kestävistä rakennuspalikoista nousee menestystorni.
Joukkuepelien henkeen kuuluu se, että yhtä pidetään vaikeinakin aikoina. Siksi oli yllättävää, että Ahola aukaisi sanaisen arkkunsa kesken kauden ja moitti PattU:n etenijöitä. Osaksi julkisuuteen tulo oli herättelyä, sillä Ahola vastasi joukkueensa fysiikka- ja juoksuvalmennuksesta.
"Näin, että minulla on siksi oikeus moittia julkisesti. Olen luonteeltani sellainen, että asiat puhutaan asioina. Jos asia on fakta, siitä pitää pystyä puhumaan. Moitin etenijöiden asennetta, sillä juoksu ei kulje juoksematta", Ahola linjaa ja myöntää, että osaksi hän myös haki väriä pesäpalloon.
Vaikuttiko moinen moitiskelu joukkuehenkeen?
"Se ei aiheuttanut ongelmia. Kitkaa ei tullut."
Aholaa pännii se, jos joku ei anna kaikkeaan - oli sitten kyse pesäpallosta tai vaikka armeijasta.
"Olen aina vihannut lusmuilua. Jos hommat tekee kunnolla, ei tarvitse jossitella."
Etenijöiden nopeus ja taito vaikuttavat myös lyöjäjokerin tilastoon. Yksinkertaistettuna: nopea etenijä ehtii huonollakin lyönnillä, kun taas hitaampaa kaveria varten pitää kaiken onnistua.
"Olin PattU:ssa vasta kolmas kotiuttaja Rasinkankaan (Marko) ja Mäkelän (Pertti) jälkeen. Sekin vaikutti, sillä Kiteellä pääsin ensimmäisenä purkamaan ajoa. Se on kotiuttajan ihanuutta, että pääsee käyttämään koko lyöntivalikoimaansa, kun tulossa on nopea etenijä. Käytössäni on silloin 20 eri lyöntiä", Ahola lupaa.
Tuomas Tervonen oli nopeine jalkoineen kipittämässä Kiteelle kaksi kultaa. Tutkapari on jälleen yhdessä, kun Sami Ahola sanoi aloha Lipolle.