Oulu
Keskusta entinen puheenjohtaja Esko Aho olisi halunnut devalvoida markan, ennen kuin se kytkettiin ecuun1991. Devalvaatioaikeet kaatuivat Suomen Pankin jyrkkään vastustukseen. "Hallitus hävisi kädenväännön Suomen Pankin johtokunnan kanssa", pääministerinä 1991-95 toiminut Aho kirjoittaa Sitran tiistaina Turussa julkistamassa kirjassa Pennejä taivaasta?
Eduskunta kytki markan keväällä 1991 ecuun, EU:n laskennalliseen valuuttaan. Seuraukset olivat vakavia. Kahden pakkodevalvaation seurauksena markka päästettiin kellumaan. Jälkikäteen on yleisesti arvioitu, että ecu-kytkentä ilman markan arvon alentamista oli virhe.
Aho pitää tohtori Jaakko Kianderin yhteenvetoraporttia suuresta lamatutkimuksesta Laman opetukset asenteellisena. Ahon tulkinta 1990-luvun alun kriisistä on erilainen. Kianderin mukaan syvä lama oli luonteeltaan pikemminkin suhdannekuoppa kuin rakenteellinen kriisi, koska talous ampaisi sen jälkeen niin nopeaan kasvuun. "Olen näistä perusasioista vahvasti toista mieltä", Aho kirjoittaa.
Rakenteisiin
yritettiin puuttua
Ahon mukaan rakenneongelmat olivat merkittäviä ja hallitus myös teki rakenneuudistuksia. "Rakenneongelmien korjaamiseen ryhdyttiin laman keskellä, ja monet tehdyistä uudistuksista vaikuttivat ratkaisevasti siihen, että lamaa seurasi harvinaisen pitkä nopean kasvu jakso", Aho toteaa.
Viennin pieni osuus kansantuotteesta oli Ahon mukaan rakenteellinen ongelma. Hallitus lisäsi kuitenkin joka vuosi panostusta tutkimus- ja kehitysresursseihin. "Ne hyödyttivät kaikkia aloja, mutta aivan erityisesti elektroniikkateollisuutta, josta tuli 1990-luvun viennin kasvun ja koko talousnousun kiistaton veturi", Aho toteaa.
Muina rakenneuudistuksina Aho mainitsee yhteisöverotuksen uudistamisen, arvonlisäjärjestelmään siirtymisen, kuntien valtionosuusjärjestelmän uudistamisen ja palkansaajien työeläkemaksun toteuttamisen.
Aho myöntää, että viennin kasvuun vaikuttivat myös devalvaatiot. Aho on samaa mieltä Kianderin kanssa siitä, että markka olisi pitänyt devalvoida ennen ecu-kytkentää 1991. Se ei kuitenkaan onnistunut Suomen Pankin ankaran vastustuksen takia.
Aho kummastelee myös Kianderin näkemystä, jonka mukaan talouspolitiikka ei tehnyt mitään kotimarkkinoiden elvyttämiseksi tai työttömyyden alentamiseksi. "Mitä muuta valtiontalouden suuret alijäämät olivat kuin nimenomaan kotimarkkinoiden elvyttämistä?" Aho kysyy.
Kiander syyllistyy Ahon mukaan jälkiviisasteluun perustellessaan voimakkaampaa elvytystä. "Tietysti päätökset olisivat olleet toisia, jos joku olisi voinut ennalta nähdä vuonna 1994 käynnistyneen kasvun voiman ja keston", Aho myöntää.
Aho muistuttaa, että työllisyyden kohentamiseksi yritettyyn yhteiskuntanpimusta. "Jos olisi saatu aikaan kustannuksia karsiva tulosopimus, sillä olisi ollut varsinkin julkisen sektorin kannalta suuri vaikutus työllistämisen edellytyksiin", Aho arvioi.
Integraatio
vaikutti osaltaan
Ahon mielestä Kianderin tulkinnan uskottavuus kärsii, koska se sivuuttaa teknologisen murroksen, globalisaation ja eurooppalaisen integraation vaikutuksen. Suomen 1990-luvun talousratkaisuja ja kehitystä ei voi Ahon mukaan tulkita ottamatta huomioon kytkeytymistä sisämarkkinoihin tai informaatioteknologian vallankumousta.
Toinen Kianderin kirjan rakenteellinen vinouma on Ahon muka se, että Kiander kieltäytyy tunnistamasta ja tunnustamasta lamavuosien talouspolitiikan keskeisintä rajoitinta: valtiontalouden ja koko kansantalouden rahoitusongelmaa. Tilanne kärjistyi äärimmilleen keväällä 1993, jolloin valtio oli ainoa toimija, joka sai kansainvälisiltä markkinoilta pitkäaikaista luottoa.
Aho hämmästeleekin, että 4,2 miljoonaa euroa maksaneessa lamatutkimusohjelmassa (1998-2001) ei ole haastateltu silloista valtiovarainministeri Iiro Viinasta (kok.) tai häntä itseään, joka oli silloin pääministeri.
Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra on koonnut Pennejä taivaasta? -kirjaan vuosina 1977-2002 rahaston talouspolitiikkakoulutuksessa mukana olleiden vaikuttajien kirjoituksia. Niissä käydään läpi Suomen talouspolitiikan vaiheet Korpilammen kokouksesta Nokia-Suomeen.
Sitra on 25 vuoden aikana järjestänyt talouspolitiikkakoulutusta lähes kahdelletuhannelle politiikan, elinkeinoelämän, työmarkkinajärjestöjen hallinnon ja muun yhteiskuntaelämän vaikuttajalle.