tuomo.yli-huttula@kaleva.fi
Presidentti Tarja Halosen nimityslinja on tervehdyttänyt Suomen Pankin henkilövalintoja. Jos Halonen ei olisi puuttunut aikanaan tavalla tai toisella pankkivaltuuston esityksiin, keskuspankissa istuisivat nyt Esko Aho ja Ilkka Kanerva. Myös Mauri Pekkarinen oli tyrkyllä.
Kyllähän Aho, Kanerva ja Pekkarinen ovat aivan kelpoja tyyppejä, mutta eivät rahoitusalan ammattilaisia. Poliitikot parahtivat, kun Halonen nimitti johtokunnan jäseniksi Sinikka Salon ja Pentti Hakkaraisen. Kansa tykkäsi, kun presidentti sivuutti politiikassa grillatut ehdokkaat.
Oletan, että Aho, Kanerva ja Pekkarinen ovat myös tänä päivänä kiitollisia Halosen kaukonäköisyydestä. Aho on omimillaan Sitran johdossa. Pekkarinen puhkuu intoa luodessaan superministeriötä.
Todellinen onnenpekka on ulkoministerinä nyt pörräävä Ilkka Kanerva, jolla oli harvinaisen kova pyrky Suomen Pankkiin jo 1990-luvulla. Sauli Niinistö torppasi Kanervan yrityksen pankkiin useita kertoja. Niinistö ei varmastikaan ajatellut, että Kanervan kannattaa kasvaa korkoa kovempiin puhteisiin.
Vauhtia ja käänteitä ei ole puuttunut Kanervan uralta. Tasan neljä vuotta sitten nähtiin urheilumiehen todellinen "kolmiloikka". Kanerva ensin kieltäytyi, sitten hän suostui ja uudelleen kieltäytyi Etelä-Suomen maaherran virasta. Condin ja Iken kohtaaminen olisi jäänyt vain päiväuniin, mikäli Kanerva olisi hautautunut maaherraksi Hämeenlinnaan.
Presidentin omaksuma nimityslinja on nielty myös eduskunnan pankkivaltuustossa. Nyt pankkivaltuutetut esittävät Matti Louekosken tilalle Cambridgen yliopiston professori Seppo Honkapohjaa.
Hienoista kritiikkiä presidentti sai nostaessaan pääjohtajaksi Erkki Liikasen, vaikka tarjolla olisi ollut rahamarkkinaekspertti Sixten Korkman. Liikasen meriittilista on sen verran vakuuttava, ettei hänen pätevyyttään tosiasiassa kukaan aidosti epäillyt.
Liikanen on vetänyt pääjohtajana julkisuudessa yllättävän matalaa profiilia. Etlaa johtavan Korkmanin suusta on kuultu paljon painavampaa tekstiä.
Hallituksessa on vireillä Suomen Pankin johtajien valintamenettelyn uudistus. Presidentiltä on määrä karsia johtokunnan rivijäsenten nimitysoikeus. Pääjohtajan nimittäminen jäisi mahdollisesti presidentille.
Vaikka presidentin nimitysvallan karsinta on oikea linjaus, herää epäilys, ryhtyykö pankkivaltuusto harrastamaan nimityksissä uudelleen puoluepoliittista suhmurointia. Toivottavasti paluuta vanhaan nimityskulttuurin ei enää ole.
Hallituksen pöydälle on tulossa lähiaikoina kovia nimityksiä. Supon päällikön nimitys herättää eniten intohimoa.
Hallituksen nimityskulttuuri nojaa periaatteeseen, että esittelevän ministerin esitystä kunnioitetaan. Mikäli tätä periaatetta noudatetaan Supon nimityksessä, paikalle nousee sisäministeri Anne Holmlundin erityisavustaja Ilkka Salmi, joka on ehtinyt meritoitua viiden vuoden ajan Supossa. Viimeisen sanan nimityksessä sanoo kuitenkin presidentti.
Oppositioon joutuneet demarit menettävät vaalikauden aikana tukun huippuvirkoja. On vaikea kuvitella, että porvarihallitus nimittäisi esimerkiksi verohallituksen Jukka Tammen tai Stakesin Vappu Taipaleen paikalle demarin. Opetushallituksen pääjohtajan Kirsti Lindroosin jatkopesti on vaakalaudalla.
Keskusta ja kokoomus jakavat huippuvirat keskenään, mikäli presidentti ei pistä näppejään nimityssoppaan.