Suomen ulkopoliittisen johdon pitäisi pyrkiä parantamaan suhteitaan Yhdysvaltoihin, unohtamatta kuitenkaan Venäjää, Ruotsia ja etujen valvomista Brysselissä. Tämän neuvon antoivat ulkopoliittiselle johdolle Elinkeinoelämän valtuuskunta Evan keskustelufoorumiin tiistaina osallistuneet Esko Aho, Jaakko Iloniemi ja Max Jakobson.
Sitran yliasiamies ja entinen pääministeri Aho varoitti, että huonoista suhteista Euroopan ja Yhdysvaltojen välillä kärsivät erityisesti Suomen kaltaiset pienet maat, jotka ovat maailmantaloudesta hyvin riippuvaisia.
- Pitäisi pyytää Göran Persson konsultiksi. Ruotsin pääministeri on pitänyt käsittämättömän aktiivisesti huolta maansa suhteista Yhdysvaltoihin, Aho opasti.
Kaikki kolme arvioivat, että kysymys Suomen Nato-suhteesta nousee esiin uudelleen lähimmän kymmenen vuoden sisällä. Ministeri Iloniemi piti melko varmana, että Suomi myös päätyy jäseneksi sen ajan sisällä, koska se on Suomen vaikutusvallan kannalta selvästi parempi vaihtoehto kuin ulkopuolelle jääminen.
Tämän puolesta puhuu Iloniemen mielestä myös se, että Suomi on itsessään varsin vähäpätöinen maa Washingtonin horisontista katsoen.
- Kun Jimmy Carter oli presidenttikautensa jälkeen palannut Plainsiin, kävin häntä tapaamassa. Kysyin, montako kertaa Suomea koskeva asia oli noussut hänen pöydälleen asti. Kerran, sanoi Carter - mutta korjasi, että ei, sehän olikin Norja, Iloniemi muisteli.
Ministeri Jakobson totesi, ettei hänelle ole selvinnyt, mitä pidetään todellisina argumentteina Suomen Nato-jäsenyyttä vastaan.
- Vaikuttaa siltä, että se on ideologinen tunnekysymys, Jakobson sanoi.
Aho oli astetta varovaisempi ja arveli, että tällä alueella tulee tapahtumaan suuria asioita. Suomen jäsenyys kuitenkin edellyttänee sitä, että Yhdysvallat ja Eurooppa lähenevät taas toisiaan.
Kaikki kolme olivat yksimielisiä siitä, että Suomen rauhanturvalakia pitää muuttaa siten, että vaatimus YK- tai Etyj-mandaatista kaikille operaatiolle pitää poistaa.
- Ei millään maalla ole tällaista rauhanturvalakia kuin meillä. Muualla hallitus ja presidentti päättävät, sanoi Jakobson.
Perustuslaissa
on valuvika
Evan ja ulkoministeri Erkki Tuomiojan (sd.) viime päivien sanaharkkaa ulkopolitiikasta jatkettiin siltä osin, että keskustelijat pohtivat presidentin asemaa uuden perustuslain valossa. Yleisön joukosta asiaa kommentoi Jukka Tarkka, jonka mielestä presidentti toimii perustuslain vastaisesti osallistuessaan edelleen EU:n huippukokouksiin, vaikka EU-päätöksenteko kuuluu ulkopolitiikan työnjaossa valtioneuvostolle.
Iloniemi totesi, että perustuslaki on työnjaon osalta varsin epäselvä ja katsoi, että siinä kohden on selvä valuvika.
- Rajanveto on häilyvä. Ei ulkopolitiikkaa voi jakaa kahteen osaan, EU ja kahdenväliset suhteet. Tämä on täysin keinotekoinen jako.
Myös Jakobson arvioi, että asetelma ja yhteistoiminnassa toimiva ulkopolitiikan johtomalli on vähän ontuva. Toimivuus riippuu paljolti siitä, millainen pääministeri, ulkoministeri ja presidentti on, ja millainen on heidän välisensä suhde.
Aho pidättäytyi kommentoimasta valtasuhteita, mutta ei malttanut olla hämmästelemättä sitä, että "eräs sanomalehtikustantaja" (Aatos Erkko) oli vierittänyt koko vastuun huonosta ulkopolitiikasta "kalvinistisen" pääministerin niskoille.
Omasta toiminnastaan pääministerinä Aho totesi, ettei Suomen vieminen EU:n jäseneksi kaduta. Suomen oikea viiteryhmä oli liittyä unioniin 1995, yhdessä Ruotsin ja Itävallan kanssa. Seuraavassa aallossa Suomen etujen ajaminen olisi ollut selvästi vaikeampaa.