Sadat työntekijät ovat saaneet suuryrityksistä lopputilin, mutta samanaikaisesti johtajille ja hallitusten jäsenille on annettu ja annetaan huomattavia ja kohtuuttomia lisäpalkkioita. Hiljattain Nokian johtaja ilmoitti televisiouutisissa työntekijöidensä joukkoirtisanomisesta suhdanteisiin vedoten. Julkisuudessa olleiden tietojen ja laskelmien mukaan samaisen johtajan saamat optiotulot riittäisivät kymmenien työntekijöiden palkkamenoihin vuodeksi.
TeliaSoneran yhtiökokous korotti muutama päivä sitten hallituksensa jäsenten palkkiot jopa kaksinkertaiseksi entiseen verrattuna. Hallituksen puheenjohtajalla Tapio Hintikalla ei ainakaan pitäisi olla valittamista, onhan hänen vuosipalkkionsa 82 000 euroa, noin kuukauden työstä. Huomattavista irtisanomisista yhtiön työntekijöille ilmoitettiin jokin aika sitten. Soneran johtoportaalle annettiin kuitenkin tuntuvat lisäpalkkiot jo pelkästään siitä, että he toteuttivat Soneran fuusion Teliaan.
Työntekijöiden irtisanominen ja johtajien optioiden ja palkkojen korottaminen samanaikaisesti on käsittämätön ja moraalisesti kyseenalainen teko varsinkin valtionenemmistöisessä yhtiöissä. Optiot ja lisäpalkkiot voisi ymmärtää silloin, jos johtajat ovat onnistuneen niin hyvin työssään, ettei väkeä tarvitse taloudellisin perustein sanoa irti. Kun nyt kuitenkin on tapahtunut juuri päinvastoin, johtajat saavat lisäpalkkionsa pikemminkin epäonnistumisesta kuin onnistumisesta työssään. Normaalisti syyn ja seurauksen lain mukaan kuulisimme uutisia, joissa yritysjohtajat kertoisivat palkka-alennuksestaan, koska he eivät ole saavuttaneet asetettuja tavoitteita. Sen kaltaisia uutisia tuskin kuulemme koskaan, sillä liike-elämän kovien lakien lisäksi ahneudella ja röyhkeydellä ei näytä olevan minkäänlaista rajoja.
Osaaville johtajille pitää maksaa heidän ansioidensa mukaan, huippupalkkojakin, ja sen pitäisi olla selvää. Monien johtajien palkat ja heidän samaansa optiot ovat kuitenkin täysin kohtuuttomia eivätkä ne ole minkäänlaisessa järjellisessä suhteessa muuhun elämään nähden.
Monen johtajan kuukausipalkkaa on yhtä suuri kuin monen pienipalkkaisen ihmisen vuosipalkka yhteensä. Kun sen lisäksi heille annetaan vielä kymmenien miljoonien vanhojen markkojen suuruiset optiot, voi kysyä, että miten tällaisen palkkion kukaan kehtaa ja ilkeää edes ottaa vastaan. Vaikka suurista optioista palautuu osa veroina yhteiskunnalle, rahaa jää saajalleen silti vielä niin paljon, että tavallisen palkallaan eläjän on sellaista määrää edes vaikea hahmottaa.
Täysin kohtuuttomia palkkoja nostavilla vuorineuvoksilla ja pääjohtajilla on kuitenkin ollut kanttia esittää palkkaerojen kasvattamista entisestään. Miltähän se tuntuu niistä tuhansista ihmisistä, jotka Stakesin tuoreen tutkimuksen mukaan tekevät työtä jo nyt niin pienellä palkalla, että tarvitsevat sen lisäksi myös toimeentulotukea.
Elinkeinoelämän johtajien kohtuutonta palkkatasoa vieläkin kohtuuttomampi, suorastaan älytön, palkkataso on urheilun huipputähdillä. Jos kymmenien miljoonien markkojen palkkiot maksetaan tutkimusryhmille maapallomme väestöä hyödyttävistä keksinnöistä, se on ymmärrettävissä ja hyväksyttävissä. On uskomatonta ja väärin, että sellaisia summia maksetaan kuitenkin jääkiekon, tenniksen ja pallon pelaamisesta ja ralliautoilusta; ihmiskunnan olemassaolon kannalta täysin merkityksettömistä asioista.