Juhannussunnuntai vuonna 2008 jää Vesa Kallisen, kohta 35, mieleen ikuisiksi ajoiksi. Rakas, punaposkinen vanhapiika Nuhvi toi mainetta ja kunniaa Kallisten taloon Haapajärven traktorivetokisoista.
Sunnuntaista kelpaa veistellä sienimetsällä. Sitä on mahtava muistella joulusaunassa.
Nuhvi ähisi ja puhisi, ärjyi ja murisi niin kovasti, että kanssakilpailijoita nolotti. Välillä se puski valkoista tai mustaa savua sieraimistaan, mutta se toi vain tuhtia tatsia taipaleelle.
Helmat olivat kuraiset ja mekko moskassa, mutta kukapa sitä voimamieskisoista puuteroituna palaisikaan. Lisää dieseliä tankkiin ja vettä keuhkoille - ja katsos, ravassa rypenyt morsian on kuulas kuin Kiira Korpi.
"Miksei sillä pärjäisi?"
Nuhvi on oikeasti neliveto-Nuffield. Se syntyi vuonna 1961, joka oli viimeinen vuosikymmenen, kun Nuhveja pantiin alulle. Nuffield on alkujaan englantilaisten päähänpisto.
Tällä kerralla se soi kuitenkin tyrnäväläiselle metallimiehelle saavutuksen, josta muistona säilyy kirkaskylkinen pokaali. Se on osaksi Kauko Kallisen ansiota. Hän veti jo 1980-luvulla kilpaa Nuhvilla.
"Miksei sillä pärjäisi nytkin?" veljenpojat Vesa ja Lasse Kallinen, 29, tuumivat ja investoivat seitsemän vuotta sitten Nuhvin.
Vakiona Nuhvi tuottaa 50-60 hevosvoimaa, mutta sehän ei riitä alkuunkaan, kun perässä laahautuu noin 15 000 kilon jarruvaunu. "Hevosvoimia on yritetty houkutella lisää", Vesa Kallinen myhäilee.
Houkuttelu on onnistunut, sillä Nuhvin hauiksissa on sellaiset bofooria 250 hevosta. Nuhvista löytyy myös urkuihin potkua polkeva turboahdin sekä sukkiin vipinää saavat polttoaineen syöttölaitteet. Pumppu pumppaa peijoonisti polttoainetta joka sopukkaan.
Siitä saa kiksejä myös mies, joka ratin takana tekee kaikkensa, ettei pillastunut poni karkaa vetokaistalta.
"Kun on painoon nähden hirvittävästi tehoja, se on vikuri lähtemään. Kuskilta vaaditaan hermoa, ettei lähtö mene jännityksen takia ihan mönkään. Jos traktori pomppaa, voimansiirto saattaa hajota", Vesa Kallinen tietää.
Keulasta kevytkenkäinen
Vaikka Nuhvi vaatii vetäessä kaiken huomion, siellä jossain sompamiehen sisällä myllertää.
"Ääni, voima ja savu kiehtovat. Vaikka sitä pitäisi olla niin vihreä nykyään joka jutussa, niin on se makeata, kun koneesta nousee kunnon sauhut", Kallinen huokaa.
Haapajärven mutaisissa oloissa kuskeilta vaadittiin tavallistakin tiukempaa tuijotusta rataan.
"Jarruilla joutui koko ajan ohjaamaan, kun rattia vispaamalla kevytkeulainen traktori ei kääntynyt mihinkään", Vesa Kallinen hämmästeli.
Siihen oli yksinkertainen syy, miksi elämän ensimmäisen vetovoiton juhlinta ei alkanut jo yleisömeren edessä, traktorikopissa.
"Vedon pituudesta ei ollut mitään tietoa. Kuski tietää kaikista vähiten, miten meni, sillä traktorin meluun ei kuulu mitään."
Ja toiseksi: Nuhvilla ei ole koppia eli tyylikästä hattua hienostuneen hipiänsä päällä.