Ruotsissa yritetään yhä, yli kaksi kuukautta vaalien jälkeen, muodostaa uutta hallitusta. Pattitilanteesta päästäisiin loikkaamalla blokkirajan yli. Ruotsalaisten pitäisi vain ottaa ratkaisevat askeleet oman Pitkänsiltansa yli.
Ruotsissa hallituksen muodostamisessa on jouduttu palaamaan jälleen kerran lähtöruutuun, vaikka parlamenttivaaleista on kulunut jo yli kaksi kuukautta. Hallituksen muodostamisyritykset ovat tähän saakka päätyneet umpikujaan. Ihmisten kärsivällisyys alkaa olla koetuksella, kun aikaa kuluu, mutta suma seisoo.
Ulkoapäin katsottuna ongelmat olisivat ratkottavissa helpon näköisesti parilla blokkirajat ylittävällä loikalla, kun kerran ruotsidemokraatit halutaan pitää paitsiossa.
Se on kuitenkin hyppy, jota Ruotsissa ei ole totuttu tekemään. Ajattelutavan muutos on osoittautunut poikkeuksellisen vaikeaksi harjoitukseksi.
Ruotsissa äänestäjät ovat tavallisesti voineet luottaa puolueiden lupauksiin sen sijaan, että vasta vaalien jälkeen hallitusneuvotteluissa mietittäisiin, minkälaisia kompromisseja tarvitaan.
Hallitusneuvotteluihin ei mennä sammutetuin lyhdyin, toisin kuin Suomessa, jossa lopputulos voi olla hyvinkin ennakkoluuloton.
Lukkiutunut tilanne kansankodissa uhkaa jatkua, sillä mikään puolue ei halua – ainakaan liian näkyvästi – tukeutua ruotsidemokraattien apuun saati istua samassa hallituksessa.
Hallitusta puolestaan on vaikea muodostaa ilman ruotsidemokraattien tukea, ellei sitten porvarial-lianssi tai punavihreä blokki yhdy katsomaan vastapelurin kumppaneita sillä silmällä.
Blokkeja höllentämällä vaihtoehtoja olisi runsaasti tarjolla. Kaksi hallituksenmuodostajaa on kuitenkin jo epäonnistunut.
Pääministeriehdokas, kokoomuksen johtaja Ulf Kristerssonin vähemmistöhallitus kristillisdemokraattien kanssa olisi käytännössä joutunut tukeutumaan ruotsidemokraatteihin. Tämä aiheutti juopaa porvariallianssin sisälle, josta osa äänesti Kristerssonia vastaan.
Aiemmin sosiaalidemokraattien puheenjohtajan, entisen pääministerin Stefan Löfvenin hallitustunnustelut epäonnistuivat.
Kolmantena hallitustunnustelijana on vuorossa viime viikolla aloittanut keskustapuolueen puheenjohtaja Annie Lööf. Hänellä on edellisten yritysten jäljiltä käytännössä pari vaihtoehtoa.
Lööf on tässä vaiheessa todennut, että hän itse ei tavoittele varsinaisesti pääministerin paikkaa vaan toimivaa hallituspohjaa. Sellaisia voisivat olla porvariallianssin ja vihreiden koalitio tai punavihreiden ja keskustaliberaalien kokoonpano.
Kummassakin tapauksessa pitäisi ylittää perinteinen rajalinja ja suostua omien vaatimusten sijaan ennakkoluulottomasti järkiavioliittoon.
Valmista pitäisi tulla tällä viikolla. Lööf voi onnistua tai epäonnistua. Ruotsissa puhemies voi esittää valtiopäiville pääministeriä neljä kertaa. Nyt näin on tapahtunut vasta kerran, vaikka menossa on jo kolmas sovittelija.
Hallitustunnustelujen pitkittyessä edessä häämöttävät uudet vaalit. Näin käy, jos luovuudestaan tunnetut ruotsalaiset eivät onnistu omalla tiellään astelemaan oman Pitkänsiltansa yli.