Oulun Musiikkikeskuksella on juhlavuosi: rakennuksen ensimmäisen osan valmistumisesta on kulunut 25 vuotta. Asiaa juhlitaan tämän viikon torstaina juhlakonsertilla. Myös muita tapahtumia on luvassa ensi syksynä.
Musiikkikeskus rakennettiin kolmessa vaiheessa:pääkonserttisali vuonna 1983, konservatorion tilat 1990 ja Tulindbergin sali vuotta myöhemmin.
Rakennus on edelleen kovassa iskussa, joskin ahdas. Nyt tapetilla on laajennus, joka linkittyy konservatorion pop & jazz opetuksen siirtymiseen musiikkikeskuksen yhteyteen. Kaupunginhallitus päätti asiasta viime lokakuussa ja hankesuunnittelu alkaa lähiviikkoina. "Esitys on määrä saada ensi syksyksi valmiiksi", kertoo konservatorion koulutuksen johtaja Esa Virkkula. Laajennus tulisi Virkkulan mielestä toteuttaa mahdollisimman nopeasti, sillä tarve on kova.
Oulun kaupunginorkesterin intendentti Samu Forsblom on iloinen, että pop ja jazz saadaan mukaan talon toimintaan. "Silloin kyseessä on jo kokonaisuus, joka on melkoinen tekijä jopa eurooppalaisessa mittapuussa."
Oulun kaupunginorkesterin, nykyisen Oulu Sinfonian kehitykselle musiikkikeskus on ollut elinehto. "Se on näytellyt hyvin isoa roolia siinä, että Oulu on tänä päivänä yksi valtakunnan merkittävimmistä musiikkikaupungeista. Yllättävän monet oululaiset musiikkitapahtumat ja -verkostot linkittyvät musiikkikeskukseen tai sen toimijoihin kuten Oulu Sinfoniaan, Oulun Konservatorioon ja Oulun Musiikkijuhliin", arvioi Forsblom.
Yksi kolmesta
Musiikkikeskus nousi Lintulammentien varteen aikana, jolloin Oulussa todella satsattiin kulttuurirakennuksiin. Ennen musiikkikeskusta oli reilun kymmenen vuoden sisällä rakennettu teatteri ja kirjasto.
Musiikkikeskuksen jälkeen oli urheilun vuoro, kun Raksilaan lähes samantien rakennettiin Ouluhalli. Sitten uudisrakentamistahti hiipui. Taidemuseolle korjattiin vanha Åströmin teollisuusrakennus 1980-lopulla ja sitä ennen oli jo remontoitu Pohjois-Pohjanmaan museo Ainola.
Musiikkikeskusta voimakkaasti ajaneen silloisen musiikkilautakunnan puheenjohtaja Antti Simojoki kieltäytyy ottamasta koko kunniaa hankkeen läpimenosta. Myöntää kyllä, että musiikkilautakunta sai käydä eräänkin kerran valtuustoryhmille puhumassa ennen kuin "triangelidraama" ratkesi.
Kaupunginjohtajana oli tuolloin Ilmo Paananen. Simojoen näkemys on, että Paananen ymmärsi jo hyvissä ajoin, että musiikkikeskus tarvitaan ja että se pitää rakentaa. Kysymys oli vain milloin. Sitä mukaa kun teatteri ja kirjasto saatiin valmiiksi, rahanmeno alkoi hirvittää ja rakentamista siirrettiin. "Toistakymmentä vuotta siinä valmistelussa meni."
Kun päätökset lopulta saatiin tehtyä, itse rakentaminen sujui Simojoen mukaan mainiosti. "Ja harvinaista kyllä, myös kustannusarviossa pysyttiin."
Testit kleinbussissa
Pääarkkitehtina toimi Matti Heikkinen, joka antoi akustiikan suunnittelun alan erikoismiehen arkkitehti Alpo Halmeen tehtäväksi. Tämä paneutui asiaan niin perusteellisesti, että rakensi salin pienoismallin Wolkswagenin kleinbussin sisälle ja sinne omatekoiset tietokoneet mittaamaan äänen kulkua ja virtausta.
Tämä teeseitse-testilaboratorio osoittautui niin erinomaiseksi, että Halmeen mittaukset pitivät täydellisesti paikkansa, kun oikea sali valmistui.
Musiikkia ikänsä harrastanut Simojoki on konserttien vakiovieras. Hän on ylpeä Oulu Sinfonian edistymisestä ja pitää musiikkikeskusta erittäin onnistuneena kokonaisuutena. Vuosikymmenten takainen ponnistus ei mennyt hukkaan ja lopputulosta kelpaa katsoa vaikka oman kodin ikkunasta Kainuuntieltä.