Yhteiskunnallisuus voi kulttuurissa näkyä vaikka siinä, että teemat ovat kollektiivisia.
Lasten ja nuorten teatteripäivien seminaarissa torstaina Oulussa ohjaaja Otso Kautto huomasi, että hän ja Anna Krogerus ovat yhtä aikaa tehneet ikään kuin saman näytelmän.
Sekä Kauton uutuudessa Pelastetaan äiti että Kajaanin kaupunginteatterin dramaturgin ja näytelmäkirjailijan Anna Krogeruksen Isin talviunessa puhutaan vanhemman masennuksesta.
"Isin talviunessa lapset pääsevät näyttämölle piirtämään Ainon kanssa kevätpiirustuksia, joitten avulla uneen vaipunut isi lopulta saadaan jalkeille. Tämä on mielestäni poliittista lastenteatteria", totesi Krogerus.
"Lapset saavat antaa luovuutensa esityksen käyttöön. Se on sykähdyttävä hetki. Valmiit piirustukset laitetaan näyttämökodin seinille. Lapsi saa konkreettisen kokemuksen siitä, että minä näyn tuolla näyttämöllä, minä olen olemassa. Asiat voivat muuttua paremmiksi."
Pois salaliiton tuntu
Puhetta johtanut ohjaaja Mikko Roiha kysyi, millaisia roolimalleja teatterissa tänä päivänä annetaan lapsille ja nuorille. "Ovatko roolimallit päivittyneet vai pitääkö tyttöjen yhä olla prinsessoja ja poikien kunnollisia polvihousukäyttäytyjiä?"
Otso Kautto huomautti, että lapset ja nuoret haluavat samastua pikkasen itseään vanhempiin. Kauton johdolla Teatteri Pieni Suomi saavutti aikoinaan nuorisoyleisön suosion.
"Mietimme itseämme 13-16-vuotiaina ja listasimme aiheet, romaanit ja valmiit näytelmät, jotka halusimme tehdä. Niitä löytyi 50. Kirjastossakin sitä aina meni mieluummin aikuisten hyllylle, koska varhaisnuorten osastolla oli vanhempien ja opettajien salaliiton tuntu. Se piti saada putsattua pois", Kautto kertoo.
Pienen Suomen listalta Kautto toteutti Oulussa 2001 Rakkausjutun, jonka alkuperäinen nimi on Sukupuolivalistusnäytelmä.
Sekä Kauton että Krogeruksen mielestä yhteiskunnallisuus on teatterissa automaattisesti tai ilmaiseksi läsnä, jos taiteilija suostuu olemaan auki sekä ulkoiseen todellisuuteen että sisäänpäin, omaan tunnemuistiin ja historiaan.