Pohjois-Suomesta päin katsottuna Suomen Kansallisooppera sijaitsee mahdollisimman väärässä paikassa. Ainakaan köyhillä ja kipeillä ei ole niin kauas usein asiaa. Käytännössä matkat, majoitus ja pääsyliput maksavat yhdessä aivan liikaa.
Jos mielii seurata Kansallisoopperassa esimerkiksi Richard Wagnerin neljän oopperan Ring-sarjan, täytyy keskivertokansalaisen jo tinkiä monista muista elämän välttämättömyyksistä.
Vaan mitäpä ei veronmaksukykyinen ihminen tekisi oopperataiteen vuoksi. Iloisina saamme rahoittaa Helsingin säätiömuotoisen oopperan toimintaa pääosin valtion veikkausvaroista yli 23 miljoonalla eurolla (139 miljoonalla markalla) vuodessa.
Kansallisoopperasta suoraa hyötyä saavat pääkaupunkiseudun kunnat Helsinki, Vantaa, Espoo ja Kauniainen panevat vuosittain yhteiseen kassaan noin 3,8 miljoonaa euroa (23 miljoonaa markkaa) ja saavat siitä bonuksina muun muassa vireää oopperayleisön koulutustoimintaa alueilleen ja omat edustajansa Kansallisoopperan säätiön hallintoon; Kauniainenkin oopperan kokonaismenoihin nähden nimellisellä 100 000 euron sijoituksella.
Valtion runsaskätisistä subventioista huolimatta pääkaupunkiseudun rahoittajakunnat ovat taas alkaneet kapinoida. Oopperan rahoitussopimusta vastaan on äänekkäimmin puhuttu Espoossa. Sopimus on nykymuodossaan voimassa vielä vuoden verran.
Kitisevät kaupungit
pois jaloista
Entäpä jos Helsinki, Vantaa, Espoo ja Kauniainen eivät jatkossa enää tukisikaan oopperaa edes tämänhetkisillä summilla? Pitäisikö laitoksen toimintatapoja ja hallintomallia silloin radikaalisti muuttaa?
Alkaisiko valtiovalta puhua selvemmällä omistajan äänellä, ja voisiko muutos merkitä entistä laajempaa alueellista toimintaa?
Kannattaisiko valtion kulttuuripoliittisista syistä ostaa pääkaupunkiseudun kunnat kokonaan ulos oopperan hallinnosta, jotta muun Suomen oopperatarpeet ja näkökannat tulisivat paremmin huomioon otetuiksi?
Ainahan voi kustannusten kurissapitämiseksi vähentää varsinaisessa oopperatalossa tehtävien ensi-iltojen määrää tai laajuutta.
Ei ihme, että Kansallisoopperan pääjohtaja Erkki Korhonen aloittaa vastauksensa huokaamalla: "Äh."
Oma talo oltava selkäytimessä
Oopperanjohtaja kääntää kankkua, oikaisee kravatin ja selventää:
"Ensinnäkin Kansallisoopperalla on kansallinen tehtävä. Sivistysvaltioon kuuluu ooppera, vaikka ymmärrän senkin tosiasian, etteivät ylevät ajatukset kaikkia ihmisiä lohduta."
"Pyrimme Kansallisoopperassa tuottamaan korkeatasoista oopperaa ja balettia - intohimoista taidetta, etteivät tänne tulevat ihmiset pettyisi, vaan saisivat rahoilleen vastinetta. Se, mitä olen omana pääjohtajakautenani tähän mennessä linjannut, on ollut varsin käytännöllistä."
"Oopperatalon mahdollisuudet meidän on käytettävä tehokkaasti hyväksi, muutenhan sitä ei olisi kannattanut rakentaa. Isolla puolella pitää esittää isoja oopperoita ja baletteja; sen asian täytyy oopperajohtajalla olla selkäytimessä."
Pääjohtaja vakuuttaa, että Kansallisoopperassa mietitään koko ajan, miten laitos voisi näkyä entistä paremmin myös muualla maassa: vaikkapa Rovaniemellä ja Sodankylässä, Oulussa ja Kuusamossa, Kannuksessa ja Joensuussa. Kiertuetoimintaan pyritään löytämään järkevät ja toimivat muodot.
"Meillä on muutakin Suomea kuin vain Helsingin seutua koskevia yleisönkoulutusohjelmia. Teemme eri kuntien kouluvirastojen kanssa ohjelmapaketteja. Hoidamme asian ihan alusta loppuun saakka. Koulutamme sekä opettajat että oppilaat. Toimintamme on hyvin monipuolista."
"Oopperatalon ison näyttämön esitykset ovat pelkkä jäävuoren huippu. Meillä on lisäksi tarjolla erilaisia vierailumalleja, liikkuvaa ohjelmaa. Pienin on kapsäkkimalli: esimerkiksi sähköpiano ja kaksi esiintyjää, jotka itse hoitavat roudauksen. Sitten tulee henkilöautomalli; pakettiautomalli; minibussikoko; kiitolinjakoko ja lopulta pitkä juna."
Kansallisoopperasta valtionoopperaksi
Siinä tapauksessa, että Kansallisoopperan rahoituskuviot muuttuisivat ratkaisevasti, jokin uusi hallintomalli saattaisi Erkki Korhosenkin mukaan tulla "hyvinkin relevantiksi". Ehkä Kansallisoopperasta tulisi konkreettisesti ja sananmukaisesti Suomen valtionooppera.
"Silloin pääkaupunkiseudulta saattaisi vapautua myös oopperan koulutusresursseja käytettäväksi ympäri maata", oopperanjohtaja sanoo.
"Se olisi fiksua, mutta verovaroja säästyy, kun pääkaupunkiseudun kunnatkin maksavat osansa, kuten niiden kuuluu. Itse asiassa kuntien pitäisi maksaa enemmän. Varsinkin Espoon osuuden tulisi nousta, koska kaupunki kasvaa kovasti. Mutta vallitsevassa tilanteessa on hyvä, jos saadaan tämä nykyinen taso säilymään. Mitään välitöntä uhkaa ei kuitenkaan ole näkyvissä puheista huolimatta."
Kulttuurin ja urheilun rahoituksessa ikuiseksi ongelmaksi kääntyy se, että kaikki ovat Veikkauksen edunsaajia: "Toiminta-avustuksemme tulee Veikkauksen tuotosta, joka on ollut laskeva. Mikäli halutaan pitää tukitaso entisellään, se vaatii, että käytetään lisäksi verovaroja. Mikäli pääkaupunkiseudun kunnat jäisivät pois, lisääntyisi verovarojen osuus entisestään", Erkki Korhonen arvioi.
Ouluun oma kaupunginooppera
Erkki Korhonen heittää kehiin mallin, että Oulun kaupunki osallistuisi Kauniaisten tavoin Kansallisoopperan kustannuksiin, jolloin Oululle voitaisiin räätälöidä oma Oulun kaupunginooppera. Se olisi kiinteämpi organisaatio kuin nykyinen oopperayhdistys.
"Semmoista on joskus mietitty, että esimerkiksi Oulussa voisi sijaita Suomen toinen ooppera, joko Kansallisoopperan sivutoimipiste tai itsenäinen organisaatio. Sehän ei olisi ollenkaan meiltä pois, vaan päin vastoin helpottaisi painetta. Yhden keskikokoisen oopperaproduktion perustamiskustannukset ovat noin kolme miljoonaa markkaa."
Vaasassa aktiivinen oopperanjohtaja Irma Rewell on jo pitkään rummuttanut oman oopperansa ammattimaisuutta, mutta Erkki Korhosen mukaan Vaasan seudulta puuttuu "kriittistä massaa" eli yleisö- ja elinkeinopohja ei oikein riitä ympärivuotisen vakituisen oopperatalon pyörittämiseen.
"Joka tapauksessa ei ole viisasta, että Ouluun tultaisiin täältä Helsingistä tekemään oopperaa. Minusta on hienompaa, että kaupungissa osataan ja tehdään itse. Kansallisoopperassa kyllä käy Oulustakin yleisöä. Jotkut tulevat junalla ja menevät yöjunalla takaisin", Erkki Korhonen muistuttaa.
Kansallisoopperan ison näyttämän produktioiden levittämiseen järkevimpiä vaihtoehtoja ovat oopperanjohtajan mielestä televisioinnit ja radioinnit. "Vain niillä saadaan oopperan näkyvyys jokamiehen tasolle. Taloa ei voi laittaa pyörille."
"Ylen ja opetusministeriön kanssa olemme neuvotelleet näytöksiemme televisioinneista. Tammikuussa tapahtuu ensimmäinen pilottiprojekti, joka on Dario Fon ohjaama Gioacchino Rossinin ooppera Matka Reimsiin 30.1.2003."