Vuohennahan lyöminen gambialaisten soittajien kanssa apinanleipäpuiden ja mangojen varjossa on kokemus, jota ei tule unohtamaan."
Näin tuumii eräs JaSeSoi-yhdistyksen Afrikan-matkan osanottajista. Vuohennahan lyömisellä hän tarkoittaa djembe-rumpujen paukuttelua Senegalissa ja Gambiassa.
Oulusta afrorumpukurssilla olivat mukana Madetojan musiikkilukion lehtorit Johanna Kemppainen ja Anne Ålander. Vierailukohteena oli Moussé Gueye N'Diayen Dakariin perustama musiikkikoulu.
Moussé vietti Suomessa kymmenen vuotta ottaen oppia meikäläisestä koulutussysteemistä.
"Sinä aikana hän toi Senegalista rumpuja ja myi ne suomalaisille. Näillä rumpurahoilla hän rakennutti musiikkikoulun, jossa opiskelee 70 lasta. Suurin osa on orpoja, jotka eivät maksa koulutuksesta mitään. Ne ketkä pystyy, maksavat 1 euron ja 50 senttiä viikossa", kertoo Johanna Kemppainen.
Tomaattipuu,
toukka surkastuu
Oululaiset musiikinopettajat toivat Senegalista tuliaisina muutakin kuin aitoa mangopuuta olevat djembe-rummut.
"Monet reissussa mukana olleista ovat luokanopettajia. Uskon, että he vievät oppinsa suoraan työhön ihan niin kuin mekin. Afrikassa ei puhuta mistään ti-ti-taa rytmeistä eikä nuoteista vaan opetellaan korvakuulolta. Opettaja laulaa ja oppilaat toistavat", valaisee Anne Ålander.
"Kun peruskomppi saadaan kuntoon, heti joku ryhtyy improvisoimaan ja rytmi alkaa elää", Johanna Kemppainen jatkaa.
Afrikkalainen tapa opettaa ja oppia imitoimalla, liikkumalla ja tanssimalla on yhteneväinen Orff-pedagogiikan kanssa. Suomalaiset vielä helpottivat uusien rytmien oppimista keksimällä niihin pikku loruja, mikä sekin kuuluu Orff-pedagogiikkaan.
Afrikkalaisessa polyrytmisessä musiikissa on usein tasajakoinen ja kolmijakoinen rytmi päällekkäin.
Elämän kiireettömyys pysäytti
"Kun me opeteltiin näitä rytmejä, loimme päässämme koko ajan loruja. Ehkä se on sitä länsimaalaisten jonkinlaista rationaalisuutta. Meille tuli esimerkiksi tämmöinen loru: Tomaattikeitto. Täh? Mikä hätänä?"
"Toinen rytmi meni: Tomaattipuu, toukka surkastuu."
Madetojan musiikkilukiossa oppilaat opiskelevat musiikkitietoa, johon kuuluu länsimaisen taidemusiikin historia ja maailman musiikkikulttuurin kurssi. Afrorumpukurssin antia voi hyödyntää etnomusiikin opetuksessa, mutta myös ihan kaikkien luokka-asteiden laulun ja soiton tunneilla.
"Pystymme Afrikassa itse käytyämme ihan eri tavalla opettamaan ja kertomaan nuorille, mitä se rummutus ja tanssiminen tarkoittaa", Anne Ålander toteaa.
Matkalaisiin teki vaikutuksen myös afrikkalainen aikakäsitys, elämän kiireettömyys. Kuuluuko kiireettömyys afrikkalaisesta musiikista?
"Länsimaisessa musiikissa haluamme aina tietää, missä on ykkösisku ja miten tässä lasketaan. Yhdessä kompissa piti lyödä kymmenen kertaa keskelle rumpua, ja kaikki me laskettiin yy-kaa-koo-nee... Afrikkalaiset sanoivat: Älkää laskeko, tuntekaa se!"