Noin vuosi sitten oululainen Aija Saari matkusti ensimmäisen kerran Afrikkaan. Maanosa ei jättänyt naista rauhaan, joten tie vei Afrikan lämpöön toistamiseen. Maailman toiseksi suurimpaan maanosaan naista kuljettavat halu tehdä vapaaehtoistyötä sekä yliopisto-opinnot. Ensimmäisellä reissullaan Tansaniassa hän viipyi nelisen kuukautta. Nyt loppuvuosi kuluu Namibiassa. Tällä kertaa Saaren tarkoitus on kerätä materiaalia tulevaa pro gradu -työtä varten.
"Kerään aineistoa naisyrittäjien yhteisön toiminnasta ja markkinoinnista. Tarkoitus olisi, että voisin auttaa näitä naisia markkinoinnissa. Voisin opettaa heille sosiaalisen median käyttöä, jotta he voisivat mainostaa omia käsitöitään", Saari sanoo. Saari sai tietää naisyrittäjien Pedunka-yhteisöstä Lapin yliopiston professorin Satu Miettisen kautta. "Satu on ollut itse paikan päällä ja käynnistämässä yhteisön toimintaa, joten käytännössä hän neuvoi minua hakeutumaan sinne."
Toisen Afrikan-reissun kohdalla Saari tietää jo mihin varautua. Hän tietää, että afrikkalaiseen mentaliteettiin kuuluu se, että asiat eivät hoidu samalla tavalla kuin Suomessa. Afrikassa aikataulut ja sovitut asiat ovat suhteellinen käsite. "Se hieman jännittää, sillä nyt pitäisi saada jotain konkreettista aikaankin", hän sanoo. Myös sosiaalisuus ja kanssakäyminen saavat Afrikassa täysin uuden ulottuvuuden. "Siellä kaikki tahtovat kätellä ja jutella jatkuvasti. Ensimmäisellä reissulla siihen piti hieman totutella, mutta nyt suorastaan odotan sitä." Viimeksi Saari työskenteli Art in Tanzania -projektissa, jossa hän opetti lapsille englantia ja kuvaamista sekä osallistui naisten työpajatoimintaan.
Saaren kiinnostus vapaaehtoistyöhön pohjautuu haluun auttaa muita tekemällä ja osallistumalla paikallisten ihmisten elämään. Saari viipyy Namibiassa vuoden loppuun. Paluulippu kotimatkaa varten on varattu siten, että hän pääsee jouluksi kotiin -- aivan kuten hänen piti päästä viime vuoden reissultaankin. "Viime jouluna paluumatka tyssähti Euroopan lentoliikenteen jumittaneeseen lumikaaokseen. Vietimme joulun Afrikan helteissä. Tämän vuoksi olen sanonut, että tulen ehkä jouluksi kotiin", Saari sanoo.
Juuri ennen lähtöä Saaren kodin olohuoneessa oli vain yksi iso matkalaukku. Siihen kuitenkin mahdutettiin kaikki tarpeellinen. "Viimeksi raahasin valtavat määrät vaatteita mukanani. Sehän oli ihan turhaa, sillä vaatteitahan saa sieltäkin. Nyt riittäisi, että ottaa mukaan läppärin, kameran ja kännykän", Aija Saari toteaa. Saaren elämästä ja kokemuksista Afrikan auringon alla voi lukea myös Kalevan verkkosivuilta. Terveisin Namibiasta -blogia hän päivittää pari kertaa viikossa paikallisista nettiyhteyksistä riippuen. "Tansaniassa nettiyhteydet toimivat vaihtelevasti, joten nähtäväksi jää miten hyvin ne toimivat Namibiassa. Ainakin siellä on sähköä", hän naurahtaa.