Marokon jalkapallomaajoukkueen päävalmentaja Herve Renard vastailee Pietarin MM-stadionin lehdistötilaisuudessa rennosti toimittajien kysymyksiin.
Välillä pieni hymynkare nousee ranskalaisvalmentajan suupieliin, ja välillä ilme muuttuu totisemmaksi. Hänen vieressään istuu joukkueen tähtipelaaja Medhi Benatia, jonka katse on keskittynyt.
- Emme ole täällä ottamassa valokuvia Pietarin nähtävyyksistä. Olemme täällä taistelemassa, Renard sanoo.
Perjantaina kisaurakkansa aloittanut Marokko on yksi viidestä Afrikan maasta, joka on mukana Venäjän MM-turnauksessa.
Joko nyt on Afrikan maiden aika napata MM-kisoista jättipotti?
Todennäköistä se ei ole, sillä Marokko, Egypti, Nigeria, Tunisia ja Senegal ovat kaukana turnauksen suurimmista voittajasuosikeista.
Ainakin Marokossa usko ja innostus ovat kuitenkin suuria. Onhan maa MM-kisoissa mukana ensimmäistä kertaa vuoden 1998 jälkeen.
- Olemme olleet kisoista sivussa todella pitkään, etenkin kun olemme niin intohimoinen jalkapallomaa. Tämän takana on paljon työtä, seurajoukkuetasolla Juventusta edustava Benatia sanoo.
Ainakaan intohimosta kisoissa mukana olevien Afrikan maiden menestys ei jää kiinni, sillä jalkapallo on niissä iso asia.
Useita selityksiä esitetty
Mistä Afrikan maiden optimistisimpia toiveita heikommaksi jäänyt MM-menestys johtuu?
Afrikan maita ei pitäisi koskaan niputtaa yhteen, sillä ne ovat myös jalkapallokulttuuriltaan keskenään hyvin erilaisia.
Löytyy kuitenkin syitä, joilla täysosuman puuttumista on selitetty.
Sekavasti johdetut jalkapallo-organisaatiot, kansallisten sarjojen heikohko taso, poliittisen johdon sotkeutuminen lajipäätöksiin, korruptio, pelaajien riitely kisapalkkioista, ohuehko valmentajatuotanto ja päävalmentajien jatkuva vaihtelu ovat olleet tiettyjen Afrikan maiden ongelmalistalla.
Esimerkiksi neljä vuotta sitten pelatuissa Brasilian MM-kisoissa niin Nigerian, Ghanan kuin Kamerunin pelaajat riitelivät palkkioistaan.
Monien Afrikan maiden jalkapallo kärsii rahapulasta, joka näkyy leirityksissä, kisoihin valmistautumisessa ja nimekkäiden valmentajien houkuttelemisessa.
- Kun kisapaikka on varmistunut, tärkein asia on seitsemän, kahdeksan kuukauden hyvä valmistautuminen. Mutta löytyy johtajia, jotka ajattelevat, että MM-kisoihin voi valmistautua kuukaudessa tai kahdessa. Silloin on aina myöhässä, Kamerunin ex-maajoukkuepelaaja Patrick Mboma sanoi BBC:lle.
Etenkin aiemmin selityksiä haettiin myös psykologisista syistä, kuten itseluottamuksen puutteesta. Monien Afrikan maiden nähtiin myös pelaavan taktisesti heikosti.
Marokko haluaa kunnioitusta
Afrikan mailla on nykyään viisi MM-paikkaa, mutta vielä vuonna 1990 maanosasta pääsi lopputurnaukseen vain kaksi joukkuetta. MM-kisojen joukkuemäärä oli tuolloin muutoinkin nykyistä pienempi, mutta Afrikan yrittäjät olivat kovin vähissä.
Afrikasta on tullut jo pitkään suuri määrä huippupelaajia, jotka tienaavat miljoonia eurooppalaisissa suurseuroissa. Esimerkiksi Egyptin Mohamed Salah ja Senegalin Sadio Mane kuuluvat Venäjän kisojen supertähtiin.
Keskuspuolustaja Benatian luotto Marokon mahdollisuuksiin on vankkumaton.
- Haluamme osoittaa, että meitä on syytä kunnioittaa, hän sanoo.
Afrikkalaisista pisimmälle MM-historiassa ovat edenneet Kamerun (1990), Senegal (2002) ja Ghana (2010), jotka ovat yltäneet puolivälieriin.