Afganistanin hallitusta vastaan taistelevat Talebanin taistelijat tekevät Heratin maakunnassakin itsemurhaiskuja niin sotilaita kuin siviilejä vastaan. Iskut eivät kuitenkaan ole kuvernööri Sajed Hossain Anwarin huolten listalla kärjessä.
Kärjessä eivät ole edes kymmenettuhannet työttömät afganistanilaiset, jotka tulvivat maakunnan pääkaupunkiin Iranin rajalta, jonne heidät on karkotettu laittomina siirtolaisina.
"Suurin ongelma on yliopiston rakentaminen", Anwari toteaa toimistossaan Heratin maakunnan samannimisessä pääkaupungissa.
"Se on vasta puoliksi valmis. Opiskelijoillamme ei ole asuntolaa eikä kunnon luokkahuoneita", hän valittaa hieroen käsillään otsaansa.
Herat on Afganistanin toiseksi suurin kaupunki ja yksi menestyksekkäimmistä. Kaupungissa on myös ollut muita alueita vähemmän väkivaltaisuuksia.
Kolmemiljoonaisessa kaupungissa sähkö virtaa tasaisesti, ja kauppa Iranin ja toisen naapurimaan Turkmenistanin kanssa on vilkasta. Heratin ulkopuolelle on perustettu teollisuusalue, joka on vetänyt myös ulkomaisia sijoittajia puoleensa.
Kaupungin keskustaa on korjattu ja kerrostaloja nousee kuin sieniä sateella. Sinne on avattu myös uusi viiden tähden hotelli.
Yliopiston rakentaminen on keskeytynyt, eikä työläisiä näy missään. Kolme rakennusta on saatu valmiiksi, mutta niissä ei ole sähköä eikä juoksevaa vettä, vaikka 60 miljoonan dollarin rakennushanke oli määrä saada päätökseen tänä vuonna.
Aiemmin hanketta rahoitettiin rajakaupasta saatavilla maksuilla. Anwari valittaa, että maksut kierrätetään nykyisin keskushallinnon kautta, joka jakaa niitä vähemmin kehittyneempiin maakuntiin.
Heratin yliopistossa on noin 6 000 opiskelijaa, heistä kolmannes naisia, joilta opiskelu oli kielletty Taleban-hallinnon aikana.
Asuntola on niin pieni, että yhteen makuusaliin on mahdutettu jopa 20 opiskelijaa. Osa heistä oli äskettäin syömälakossa vaatien parempia asuinoloja.