Irakin varjossa samassa maailmankolkassa eletään toistakin kriisiä, jossa ei näy helpottumisen merkkejä. Afganistanissakaan ei käydä avointa sotaa, mutta sen turvallisuustilanne on yhä erittäin huono. Afganistanilaisten onkin vaikea ryhtyä rakentamaan tulevaisuutta vuosikymmenien sotimisen jälkeen.
Presidentti Hamid Karzain yritys luoda Afganistaniin jonkinlainen demokratia kohtaa jatkuvaa vastustusta. Maakuntien sotapäälliköt ovat tottuneet omavaltaiseen toimintaan alueillaan. He eivät hyväksy keskushallinnon nimittämiä paikallisjohtajia ja pyrkivät syrjäyttämään nämä.
Uusi takaisku koettiin Afganistanissa keskiviikkona, kun kansainvälinen Lääkärit ilman rajoja -järjestö ilmoitti lähtevänsä turvallisuussyistä. Lopullinen syy poistua oli järjestön viiden vapaaehtoistyöntekijän surma viime kuussa. Lääkärijärjestö on tunnettu siitä, että se toimii kriisialueilla äärimmäisen vaikeissakin oloissa. Afganistanilaisia se ehti auttaa yhtäjaksoisesti 24 vuotta. Järjestön lähtö kielii siitä, kuinka syvissä vaikeuksissa Afganistanin jälleenrakennustyö on.
Kriisinratkaisua vaikeuttaa olennaisesti Afganistanin etninen kirjavuus. Suurin kansallisuusryhmä, pashtut, tukee Karzaita, mutta vähemmistökansallisuudet vaativat suurempaa itsehallintoa. Jatkuva turvallisuusuhka ovat sissi-iskuja tekevät talebanit, jotka syrjäytettiin sodan avulla johdosta vajaat kolme vuotta sitten.
Kansainvälisen yhteisön halukkuus puuttua toden teolla Afganistanin tilanteeseen vaikuttaa laimealta. Siellä on toki kansainvälisiä rauhanturvaajia, joissa on Nato-maiden lisäksi sotilaita ja siviilejä kymmenestä muusta maasta, Suomestakin. Nato on luvannut kasvattaa joukkojensa miesluvun syksyyn mennessä nykyisestä 6 500:sta aina 10 000:een. Ongelmana on kuitenkin ollut saada rauhanturvajoukoissa mukana olevat maat lähettämään Afganistaniin lisää miehiä ja kalustoa.
Joukkojen vahvistaminen olisi kuitenkin mitä tärkein asia. Mutta Afganistanin tilanne nähdään niin vaikeaksi, että suuremman miesmääränkään ei uskota pystyvän sitä juuri kohentamaan. Tuoreessa muistissa on, että neuvostojoukot juuttuivat Afganistaniin vuosikausiksi.
Kun Afganistanin jälleenrakennustyö etenee kitkaan, osa maaseudun väestä on palannut vanhan elinkeinon, unikonviljelyn, pariin. Arvioiden mukaan Afganistanista tulee nyt kolme neljäsosaa maailman heroiinin raaka-aineesta oopiumista. Tämä on yksi syy lisää siihen, että kansainvälisen yhteisön pitää pontevammin auttaa Afganistania ylös vaikeuksistaan.
paakirjoitus@kaleva.fi