Nato-johtoinen kriisinhallintaoperaatio ISAF (International Security Assistance Force) lähestyy loppuaan Afganistanissa, kun vastuu turvallisuudesta siirtyy näinä päivinä Afganistanin omille turvallisuusjoukoille.
Afganistan on taas tienhaarassa eikä kukaan osaa arvioida, mitä siellä alkaa tapahtua lähikuukausien ja vuosien aikana. Afganistan on jakautunut niin monella tavalla, että kaikki edellytykset uudelle kaaokselle ovat olemassa.
Rauhan mahdollisuus ei ole tyystin pois suljettu, mutta se tuntuu epätodennäköiseltä kaiken sen jälkeen, mitä viime vuosikymmenten aikana on tapahtunut. Afganistanhan on ollut yhtä sotatannerta jo miesmuistin ajan.
YK:n valtuuttama ISAF-operaatio käynnistyi vuonna 2003 sen jälkeen kun Yhdysvallat liittolaisineen oli kukistanut Afganistania kovin ottein hallinneen ääri-islamilaisten talibanien muodostaman hallinnon.
Talibanit puolestaan tulivat valtaan muutama vuosi sen jälkeen kun Afganistaniin jouluna 1979 tunkeutuneet Neuvostoliiton joukot lopettivat valtaan nostamansa kommunistihallinnon tukemisen perestroikan aikana.
Nato-maat liittolaisineen, Suomi mukaan lukien, lähtivät Afganistaniin suurin odotuksin tavoitteena saada aikaan rauha ja demokraattinen kehitys uusine hallintoineen. Tärkeänä tavoitteena pidettiin myös naisten aseman kohentamista. Naisethan olivat talibanien hallinnon aikana täysin alistetussa asemassa.
Rauhaa ei ole saavutettu ISAF-operaation aikana eikä sitä ole näköpiirissä.
Osassa Afganistania kehitystä on saatu aikaiseksi rakentamalla kouluja, teitä ja terveydenhuollon palveluita. Suuressa osassa maata elämä sotilaallisine yhteenottoineen on silti jatkunut näihin päiviin saakka.
Afganistan koostuu erilaisista heimoista ja klaaneista, joilla on omat vahvat johtajansa ja sotajoukkonsa. Se on läpeensä korruptoitunut. Tähän myöskään ISAF-operaatio ei voinut olla törmäämättä.
Afganistanin kehittämiseen on syydetty miljardien eurojen edestä ulkomaista tukea. Osa rahasta on mennyt perille kohteeseensa, osa kadonnut korruption syövereihin. Afganistania pidetään yhtenä maailman korruptoituneimpana maana.
Vaikka Afganistanissa on mittavat luonnonvarat, niitä ei ole kyetty hyödyntämään, koska taloudellinen ja teollinen toiminta ovat olleet täysin halvaantuneina pitkään jatkuneiden sotien vuoksi. Suurin tulonlähde on oopiumiunikon viljely huumausaineeksi.
Afganistanon niin raunioina, ettei se selviä jatkosta omin avuin, vaan tarvitsee länsimaiden tukea vielä pitkään. Tukijoiden kärsivällisyys alkaa kuitenkin loppua, koska pysyvät tulokset näyttävät jäävän mitättömiksi. Jos talibanit nousevat taas valtaan, tuen antaminen ja pyytäminen loppuvat.
ISAF-operaatiota ei voi pitää erityisen onnistuneena. Paljon yritettiin, mutta liian vähän saavutettiin. Vaatimattomatkin tulokset ovat tärkeitä maan kehitykselle, mutta suuri kysymysmerkki on, miten niille käy.
Pääkirjoitus