-- Adoptiolapsi tulee perheeseen eletyn elämän reppu selässään. Sitä reppua sitten puretaan pöydälle uusien vanhempien kanssa, luonnehtii Anneli Rikala, Pelastakaa Lapset ry:n Länsi-Suomen aluejohtaja.
Vaikka adoptoitu lapsi olisi jo muutaman vuoden ikäinen, hän on adoptioperheessä kuitenkin uusi. Tutustuminen vie aikansa, etenkin kun adoptoidut lapset nykyisin tulevat useammin ulkomailta kuin kotimaasta.
-- Lapsen eletyn elämän kokemukset eivät aina ole hyviä, muistuttaa Rikala.
Adoptiovanhemmat eivät voi etukäteen tietää kaikkea lapsesta, eikä varsinkaan pieni lapsi voi kovin paljon itse kertoakaan. Aikaa voi viedä sekin, että lapsi tuntee olonsa turvalliseksi.
-- Vanhemmat joutuvat seuraamaan lasta ja lukemaan tämän käyttäytymistä, toteaa Rikala.
Ensimmäinen vuosi on tärkeä
Tämän vuoden alusta alkaen adoptioon liittyvä vanhempainvapaa on 200 arkipäivää, jos lapsi on alle 7-vuotias. Aiemmin määrä oli 180 arkipäivää.
Rikalan mukaan nykyinen vapaakäytäntö on samansuuntainen kuin se, mitä Pelastakaa Lapset ry muutenkin suosittelee adoptiovanhemmille: lapsen kanssa on hyvä olla kotona ainakin vuosi. Tavallisimmin kotiin jää äiti, mutta vanhempainvapaalle voi jäädä isäkin tai kumpikin vuorollaan.
-- Käytännön kokemus on osoittanut, että vuosi on hyvä aika. Eräs adoptioäiti sanoi, että hänestä olisi ollut hyvä olla kotona pidempäänkin, kertoo Rikala.
Vuoden kuluessa ehtii kertyä yhteisiä kokemuksia erilaisista tilanteista, arki vakiintuu ja lapsi ehtii oppia suomea. Vakiintuneesta ja turvallisesta tilanteesta on helpompi lähteä esimerkiksi päivähoitoon.
Hoivan tarve korostuu
-- Kun lapsi tulee perheeseen, hän on aika pöllämystynyt. Lapsen tarpeet tulevat näkyviin pienellä viiveellä, toteaa Rikala. Monet adoptiovanhemmat hämmentyvät, kun jo leikki-ikään ehtinyt lapsi näyttää taantuvan ja käyttäytyy epäitsenäisemmin kuin iän perusteella luulisi. Rikalan mukaan sellainen ei adoptiotilanteessa ole poikkeavaa.
-- Kun lapsella vihdoin on ihan omat vanhemmat, hän kaipaa hoidetuksi tulemisen tunnetta ja saattaa taantua vauvamaiseen olotilaan. Itsenäistyminen tulee vähitellen, sanoo Rikala.
Lastenkodissa tai orpokodissa lapsi on oppinut tulemaan toimeen muiden lasten kanssa, mutta läheistä suhdetta tiettyyn aikuiseen ei välttämättä ole muodostunut. Lapsen menneisyyteen voi kuulua myös hylätyksi ja laiminlyödyksi joutumista. Turvallisessa uudessa kodissa hoivan tarve korostuu.
Parin vuoden odotusaika
Monet adoptiolasta toivovat ehtivät tuskastua adoptioprosessin kestoon. Kansainvälisessä adoptiossa adoptioneuvonta kestää ainakin vuoden, jopa kaksi. Kun neuvonnan päätteeksi on laadittu kotiselvitys, perhe voi hakea adoptiolupaa.
Anneli Rikala toppuuttelee kiirehtijöitä. Adoptioneuvonnassa pyritään selvittämään perusteellisesti, millaiseen perheeseen lapsi olisi tulossa -- ei pelkästään sitä, ovatko toimeentulo ja muut ulkoiset raamit kunnossa. Etukäteen on syytä miettiä sitäkin, mitä muutoksia lapsi tuo tullessaan.
-- Neuvontaa antava työntekijä edustaa lasta, lapsi on meillä ikään kuin olkapäällä. Tavoitteena on löytää lapselle hyvä koti, painottaa Rikala.
Joskus adoptioneuvontaan hankkiutunut pariskunta ei haekaan adoptiolupaa. Sekin on Rikalan mukaan hyväksyttävä lopputulos: asiaa on mietitty ja päädytty eri ratkaisuun kuin ensin arveltiin.