Adop­tio­lap­sen odotus on tun­tei­den vuo­ris­to­ra­taa

Kun adoptiohakemus lähti toissa maaliskuussa Kiinaan, pariskunta kuvitteli, että he saisivat lapsen muutamassa kuukaudessa.Toisin kävi.

Kun adoptiohakemus lähti toissa maaliskuussa Kiinaan, pariskunta kuvitteli, että he saisivat lapsen muutamassa kuukaudessa. Toisin kävi. Odotusajat pitenivät yhtäkkiä, eikä kaivattua lasta ole vieläkään saatu.

"Kun ryhdyimme tähän, en olisi ikinä uskonut, että tämä menee näin", pohtii 44-vuotias espoolaisrouva. Hän ei halua nimeään julkisuuteen, sillä monet hänen tutuistaan eivät tiedä perheen odottavan adoptiolasta. Raskaasta prosessista ei tee mieli puhua kesken matkan.

Pitkän odotuksen uuvuttama perhe valmistautuu jo uuteen paperisotaan: jos lasta ei kuulu kahden vuoden kuluessa adoptioluvan saamisesta, luvalle täytyy erikseen anoa jatkoa. Sitä varten tarvitaan sosiaalityöntekijä arvioimaan, soveltuuko pari yhä adoptiovanhemmiksi.

"Tämä on aikamoista tunteiden vuoristorataa. Välillä on kypsä koko prosessiin, välillä raivoissaan, välillä ajattelee, että asia menee miten menee", nainen kuvailee.

Hän arvioi, että kiinalaislasta joudutaan odottamaan vielä vuosi. Perhettä lohduttaa kuitenkin se, että heillä on jo biologinen lapsi.

"Toisaalta pojalle on ollut tosi kurja selitellä moneen kertaan, ettei sisarusta vielä tulekaan."

Ilmoita asiavirheestä