Indonesiaan kuuluvassa Acehin maakunnassa rakennetaan yhä täyttä häkää pysyviä asuntoja tsunamissa kotinsa menettäneille perheille. Hyökyaalto aiheutti valtavaa tuhoa Sumatran saaren pohjoisosassa: arviolta 170 000 ihmistä kuoli ja puolisen miljoonaa menetti kotinsa.
-- Vajaa puolet tuhotuista taloista on nyt korjattu tai ne ovat työn alla, kertoo tuhoalueelta juuri palannut Helena Manninen-Visuri, Kirkon ulkomaanavun humanitaarisesta avusta vastaava päällikkö.
Pääsy uuteen kotiin on suuri helpotus ankeissa, ahtaissa ja puutteellisesti varustetuissa parakeissa vietetyn ajan jälkeen. Kirkon ulkomaanapu on varustanut uusia koteja kaivoilla ja viemäreillä.
Aikataulusta ollaan kuitenkin myöhässä; alun perin kaikki tuhoutuneet rakennukset piti saada korjattua tai uudet rakennettua jo tänä vuonna. Syitä viivästymiseen on Manninen-Visurin mukaan monia.
-- Monet pääteistäkin on vielä parhaimmillaankin huonossa kunnossa ja sortuneita siltoja on korvattu vasta ponttonisilloilla. Rakennustarvikkeita on hankala saada sinne missä rakennustöitä tehdään kiivaimmin.
Tsunami vei mukanaan kotien lisäksi myös rannikkoseudun kylien ja kaupunkien arkistot, joten maanomistuskysymykset ovat monin paikoin kiisteltyjä. Jos meri vei mennessään myös perheen maat, uusi tontti pitää löytää jostain muualta. Rakennusluvan saaminen vie näissä epäselvissä oloissa myös oman aikansa.
Rannalle hinnalla millä hyvänsä
Hyökyaaltoturman jälkeen viranomaiset määräsivät, että rantakaistaleelle ei saa rakentaa asuntoja, vaan alueelle on istutettava puita rannikon tukevoittamiseksi. Monin paikoin ihmiset eivät ole kuitenkaan halunneet jättää entisiä asuinsijojaan: kalastajat haluavat asua veneineen aivan rannikon tuntumassa ja myös maanviljelijät ovat haluttomia jättämään entisiä peltojaan.
Manninen-Visuri kertoo, että tsunami paiskasi pelloille valtavan määrän savea ja lietettä, katkenneita puita ja monenlaista romua. -- Monet maanviljelijät ovat pelkästään lapiolla ja rautakangella raivanneet peltonsa uudelleen ja kottikärryillä kuljettaneet kaiken ylimääräisen pois. Paikalliset kertovat myös, että osa pelloista kasvaa ja tuottaa parempaa satoa kuin ennen.
Kirkon ulkomaanapu on vesihuollon lisäksi avustanut eloonjääneitä pääsemään takaisin elannon syrjään Meulabohin kaupungissa ja lähialueen kylissä. Aivan ensimmäiseksi apua annettiin Meulabohin polkupyörätakseille, joista monet olivat menettäneet ajokkinsa. Avustuksia ovat saaneet kalastajat ja maanviljelijät sekä erilaiset pienyrittäjät. Naiset ovat perustaneet pieniä leipomoja, kahviloita ja kauppoja, tai valmistavat kalastajille vieheitä, joilla on ollut kova menekki.
-- Alueen ihmiset ovat yritteliästä väkeä. Uskon että he kyllä selviävät elämässä eteenpäin.
Osa alueen asukkaista näyttää Manninen-Visurin mukaan toipuneen jo henkisestikin. Esimerkiksi jotkut tsunamissa aviomiehensä menettäneet naiset ovat löytäneet uuden elinkumppanin ja ehtineet saada heidän kanssaan jo lapsiakin.