Täältä valtameren toiselta puolelta katsottuna Yhdysvaltain presidentinvaalien tuloksen olisi pitänyt olla ennakkoon hyvin selvä: istuva presidentti aloitti valheellisin perustein tuhoisan sodan, jossa on omiakin sotilaita kaatunut satamäärin. Suhteet eurooppalaisiin liittolaisiin ovat aallonpohjassa. Jättimäiset veronkevennykset eivät ole kääntäneet talouden kurssia, työpaikat menevät Kiinaan ja muihin halpamaihin. Valtio on velkaantunut summilla, joissa nollia on niin paljon etteivät sormet riitä laskemaan.
Kaikesta huolimatta George W. Bush voitti selvästi. Miten tämä on mahdollista?
Amerikkalainen äänestäjä ajattelee erilaisilla määreillä kuin vanhan mantereen pikkuserkku. Itä- ja länsirannikoiden suurkaupungit ovat monille eurooppalaisille tuttuja, mutta huonommin tunnetaan Yhdysvaltain sydänmaata, syvää etelää ja Keskilännen maatalousvyöhykettä, jotka itse asiassa ratkaisivat pelin Bushin eduksi.
Vapaamielisten rannikkovyöhykkeiden ulkopuolella käydään säännöllisesti kirkossa, kannetaan asetta ja ollaan korostetun isänmaallisia. Pikkukaupunkien ja maaseudun äänestäjät ovat usein pienituloisia eikä heille ole mitään siunaantunut mitään hyvää Bushin hallinnon suurituloisia suosivasta verolinjasta. Mutta kun Bush lupaa poistaa aborttioikeuden, kieltää homoliitot ja ihmisalkioiden kantasolututkimuksen, on ääni republikaanien laariin varmistettu.
Moraalikysymykset näyttelivät terrorismitaistelun ohella tärkeää roolia tiistain vaaleissa. Näin oli asianlaita varsinkin vapaakirkollisten äänestäjien kohdalla. He ovat suurten kirkkokuntien eli katolisten ja protestanttien ulkopuolella olevia kristillisiä. Heitä arvellaan olevan neljännes amerikkalaisesta äänestäjäkunnasta.
Metodistikirkkoon kuuluva presidentti George W. Bush on myös näitä "uudestisyntyneitä". Vaikka hän neljän vuoden takaisessa vaalitaistelussa houkutteli poliittisen valtavirran äänestäjiä puheillaan "myötätuntoisesta konservativismista", on todellisuus ollut aivan muuta. Presidentti on kallistanut korvansa ennen muuta äärikonservatiivisten uskonnollisten neuvonantajien suuntaan eikä minkäänlaista lähentymistä demokraattisen puolueen kannattajien suuntaan ole ollut havaittavissa.
Ei olelainkaan poissuljettua, etteikö tämä linja voisi jatkua toisellakin kaudella. Bush nuorempi voi hyvinkin haaveilla jäävänsä historiaan presidenttinä, joka käänsi jättivaltion arvomaailman "terveellisille urille". Tärkeä työkalu tulemaan tällöin olemaan korkein oikeus, jonka tuomarinimitykset voivat muuttaa sen kokoonpanon arkkikonservatiiviseksi. Tavoitteena voi esimerkiksi olla aborttioikeuden poistaminen.
Keskiviikkoiltana Bushin voitonpuheessa oli kylläkin toisenlainen sävy. Presidentti lupasi yhdistää kansan, jonka hän on neljän vuoden aikana onnistunut jakamaan syvällä viillolla kahtia. Se taas merkitsisi paluuta Bush vanhemman linjoille, siihen mitä republikaaninen puolue on menneisyydessä edustanut. Puolue, jonka lempinimi on Grand Old Party, ei suinkaan ole ollut mikään äärioikeistolaisten uskontokiihkoilijoiden käsikassara. Päinvastoin, aikanaan 1800-luvulla nimenomaan republikaanit taistelivat mustien kansalaisoikeuksien puolesta.
Tähtilippu liehuu ahkerasti republikaanisen perheen pihamaalla. Syyskuun 11:s vain lisäsi isänmaallista paatosta. Tähän tuskin on luvassa muutosta Bushin toisella virkakaudella. Yhdysvaltain hegemonia on ja pysyy.