Kirjakielemme avainteoksen Abckirian mielenkiintoisimpia piirteitä on se, että ensimmäisen sakramentin eli kasteen ja kolmannen sakramentin eli ehtoollisen välissä on "toinen sakramentti", nimittäin rippi.
Koko luterilainen maailmahan on tottunut pitämään varsinaisina sakramentteina vain kastetta ja ehtoollista. Mikael Agricolan julkaisema Abckiria ei vielä lähde tältä pohjalta.
Mieleen voi hiipiä kerettiläinen ajatus: eikö uskonpuhdistajamme tiennyt sakramenttien todellista luonnetta ja määrää? Vai tahtoiko hän tietoisesti korostaa ripin ja syntien anteeksiantamuksen merkitystä?
Kysytään asiaa juhlavuoden arvostetuimmalta Agricola-tutkijalta, yleisen kirkkohistorian professori Simo Heiniseltä.
"Niitä (sakramentteja) ei ollut vielä tuolloin mitenkään lukkoon lyöty. Lutherkin katsoi johonkin aikaan sakramentteja olevan kolme. Sakramenttien lukumäärä vakiintui kahdeksi vähitellen, ja rippi jäi ilmeisesti siksi pois, ettei siinä ollut mitään näkyvää elementtiä kuten muissa sakramenteissa", analysoi myös kirjan "Mikael Agricola - elämä ja teokset" vastikään viimeistellyt professori Simo Heininen.
Protestanttisissa kirkoissa sakramenttien asema muodostui toisen tyyppiseksi kuin katolisilla, joiden piirissä sakramenttien näyttävyydellä oli suuri kansaan uppoava merkitys.
Luterilaisuuden periaate "sola fide, sola gratia, propter Christum" eli "yksin uskosta, yksin armosta, Kristuksen tähden" merkitsi käytännössä monien katoliseksi hapatukseksi tulkittujen näyttävien liturgioiden alasajoa.