Osuuskauppaväki on käynyt uurnilla ja valinnut edustajansa edustajistoon.
Siellä, missä on rahaa, on tunnetusti valtaa. Osuuskaupalla on rahaa ja joku käyttää valtaa siinäkin talossa. Tuskin kuitenkaan äskettäin valitut edustajat.
Edustajilla on kaupan kannalta toinen, paljon tärkeämpi rooli. Sitouttamalla suuren joukon ihmisiä vallattomaan valtaorganisaatioonsa osuuskauppa sitoo heidät itseensä.
Laajalti eri yhteiskunnallisia tahoja edustavat edustajat pitävät tietysti kuvitteellisesti omistamansa ja johtamansa yrityksen puolta.
Tässä on vastaus moneen kysymykseen.
Taannoin joku rohkeni udella eräältä osuuskauppamieheltä (toimitusjohtajalta), mitä he oikein tekevät, kun saavat aina ja kaikkialla parhaat kauppapaikat.
Kysyjä terästi kysymystään epäilemällä, ettei kai osuuskauppa vaan harjoita lahjontaa. Kilpailijat, jos heitä nyt kilpailijoiksi on enää pitkään aikaan voinut puhutella, saavat mitä pakasta jää sen jälkeen kun osuuskauppa on ottanut omansa.
Osuuskauppajohtaja päästi remakat naurut ja sanoi: ”Ei meidän tarvi omiamme lahjoa. Niille riittää kun saavat kahvipaketin joskus. Hehän ovat meidän miehiä.”
Aika harvoin osuuskauppaa on lahjonnasta syytetty käräjillä asti. Kansankäräjillä on toki epäilty, mutta näytöt ovat jääneet pääasiassa epäilyjen asteelle.
Jossain päin maata kunnallisille luottamusmiehille on kerrottu tarjotun kosteita illanviettoja ja peräti ulkomaanmatkoja. Mutta aika vähän edes tällaista on tullut julki.
Osuuskauppa on ollut mukana muissakin vaaleissa kuin omissaan. Viime aikoina vaalirahahanat ovat sattuneista sattumista johtuen ehtyneet monella suunnalla. Varovaisuus on iskenyt osuuskauppaväkeenkin.
Miksi se tekisi enemmän kuin pitää, onhan sillä edustajansa?
Osuuskauppaon osuuskauppa ja eroaa siinä suhteessa yksityisestä kaupasta. Mitä sitten tarkoittaa olla osuuskauppa, on jo toinen juttu.
Historiassa sillä oli tärkeä tehtävä köyhän kansan muonittajana. Ostettiin paljon niin suurissa erissä, että saatiin hintoja hilattua alas ja hyötyä kaupan jäsenille.
Tikulla silmään, joka menneitä muistelee.
Tämän päivän osuuskauppa on toisen samanlaisen, mutta yksityiskaupan nimeä kantavan kaupan kilpailija. Ne kilpailevat markkinaosuuksista keinoinaan jatkuva laajentaminen. Sillä tiellä ei ole rajoja. Ei ole väliä mihin asiakkailta saatuja varoja sijoitetaan, kunhan ne tuottavat taas uutta varallisuutta sijoitettavaksi. Nyt pusketaan jo syvällä Venäjän maaperällä.
Kaupat toki kilpailevat hinnoillakin. Sen kilpailun voittaja on se, joka onnistuu ostamaan mahdollisimman halvalla ja myymään mahdollisimman kalliilla. Siinä kumpikin kauppa näyttää pärjäävän aika hyvin.
Tuottajat valittavat kaupan ylivoimaa, mutta minkäs he sille mahtavat, kun sille eivät voi mitään kilpailun vapautta vaalivat viranomaisetkaan.
Kuluttajan kannalta osuuskaupan valttina on bonuskortti. Sen kantajat saavat osan itse maksamastaan ylihinnasta takaisin suoraan tilille. Syntyy kuvitelma siitä, että tämähän on reilua.
Miksi sitten miettiä sen enempää osuuskauppahenkeä, kun homma toimii näinkin?
Osuuskauppakeksi oivallisen markkinaraon perustaessaan ABC-myymäläketjun. Se tuli kuin tilauksesta. Saman katon alta saa miltei kaikkea mitä kiireinen kumipyörillä kiitävä ihmispolo suinkin tarvitsee.
Parhaimmillaan ABC-ravintolassa voi ihailla mitä kauneinta suomalaismaisemaa. Otetaanpa esimerkiksi Viitasaaren ABC. Maisemat eivät siitä paljon parane.
Myymälä on rakennettu puoliksi järveen. Tienpitäjä on hoitanut liittymät viimeisen päälle. Onpa tontille noussut uljas ABC-torni, jonka vertaisia ovat vain toiset ABC-tornit.
Kuka muu olisi saanut kaiken tämän tapahtumaan? Tuskin kukaan. Kyllä osuuskauppaväki pitää huolen omistaan ja omat kaupastaan.
Kolumni