Aamupala: 30 kilometrin syksyinen merimelonta Hietasaaresta Hailuotoon. Välipala: kahden kilometrin juoksumarssi kajakkeja perässä vetäen. Lounas: 15 kilometrin suunnistusosuus Hailuodossa. Iltapala: 30 kilometrin pyöräsuunnistus.
Ja vasta hämärän tullessa lautalle ja kotiin nukkumaan.
"Olisi liioittelua sanoa, että olen väsynyt. Olotila on paremminkin raukea", seikkailu-urheilija Seppo Mäkinen hymähtää toiminnantäyteisen päivän jälkeen kotonaan Oulun Kaijonrannassa.
Mäkinen, 45, on Adventure Team Finlandin puuhamies. Mäkisen lisäksi joukkueeseen kuuluvat Tommi Putkuri, Hannu Oja ja Maija Oravamäki.
Kvartetti valmistautuu seikkailu-urheilun MM-kisoihin, jotka käydään 8.-13. marraskuuta Portugalissa.
Kyseessä ei ole mikä tahansa kisa, vaan matka, joka vie osallistujat fyysisen ja henkisen suorituskyvyn äärirajoille - ja niiden ylikin. Kisa kestää 125-127 tuntia eli yli viisi vuorokautta.
Kun laji on extreme, on myös harjoittelun oltava laadultaan ja vaativuudeltaan extremeä.
Muuten käy huonosti.
Vaara aina läsnä
Kääntäkäämme aikaratasta hieman taaksepäin. On lauantaiaamun varhainen hetki Oulun Hietasaaressa. Auton mittarin mukaan ulkoilman lämpötila on +1 astetta. Maata verhoaa ohut lumivaippa.
Meriveden lämpötilaa ei tarvitse arvailla. Kylmää on.
Kello 8.35 Adventure Team Finland on taas koossa. Putkuri on karauttanut paikalle Turusta, Oja hieman lähempää Kalajoelta. Mäkinen ja Oravamäki ovat oululaisia.
Joukkuekaverien näkeminen ei aiheuta suuria tunteenpurkauksia. Kaikesta huomaa, että seikkailu-urheilijat osaavat keskittyä olennaiseen. Seuraavaan harjoitukseen, turvallisuuteen ja siihen, että kaikki tarvittavat varusteet ovat varmasti ryhmän mukana.
Merimelonnan lähtövalmistelut tapahtuvat vähäeleisesti ja tehokkaasti.
"Kyseessä ole huviretki", Mäkinen muistuttaa.
Arkistoa selaamalla on helppo ymmärtää, mitä Mäkinen tarkoittaa. Ruotsalaisen Jonas Rappen kohtalo järkytti seikkailu-urheilupiirejä vuonna 2007. Kokeneen seikkailu-urheilijan kuolemaa edelsi epäonninen tapahtumaketju, joka sai alkunsa kajakin kaatumisesta Vänern-järvellä.
Lokakuinen Perämeri on miljöö, jonka vaativia olosuhteita kohtaan Adventure Team Finlandin jokainen jäsen tuntee tervettä kunnioitusta.
Ihmemiehen metodit
Seikkailu-urheilussa ei ole kyse vain erilaisten etappien taittamisesta. Kisoja ei voita kovakuntoisin joukkue. Voittajat ovat yleensä kovakuntoisimpia, mutta myös viisaimpia.
Ongelmatilanteiden ratkaisu kuuluu kiinteästi seikkailu-urheiluun. Esimerkiksi silloin, kun joukkuekaveri huomaa, että kajakki vuotaa. Lauantaina niin kävi Mäkiselle ja Oravamäelle.
"Tuollaisia tilanteita tulee", Mäkinen kuittaa.
"Tyhjensimme kajakin kolme kertaa karikoilla. Onneksi viimeinen melontaosuus ei ollut kovin pitkä. Muuten olisi tehnyt tiukkaa päästä maihin."
Diplomi-insinööri Mäkinen on värkännyt ryhmänsä varusteisiin sovelluksia, joiden tarkoituksena on nopeuttaa matkantekoa. Viikonloppuna Mäkinen testasi kajakkien kuljetukseen tarkoitettuja kärryjä.
"Kaikki MM-kisoihin osallistuvat ryhmät eivät ole ehkä tajunneet, ettei kajakkeja kannata kantaa itse."
Mäkisen mietintämyssyssä kipinöi rajusti. Hän on muun muassa kehitellyt kajakkeihin purjeita sateenvarjoista.
Keksinnöt tuovat mieleen 1980-luvun ihaillun tv-sankarin. Mäkinen on oman alansa Ihmemies, seikkailu-urheilun MacGyver - eikä mies ole luonnehdinnasta lainkaan pahoillaan.
Se on Mäkiselle suuri kunnia.
Kemiat koetuksella
Pituushyppääjä Tommi Evilän elämä on jatkuvaa nuorallataiteilua painovoiman kanssa. Adventure Team Finlandin jäsenet haarukoivat jatkuvasti levon ja rasituksen optimaalista suhdetta.
Viime joulukuussa nelikko kilpaili Portugalin Estorilissa. Sadan tunnin kilpailussa ryhmä käytti nukkumiseen kolme tuntia.
MM-kisatason seikkailu-urheilijakaan ei ole yli-ihminen. Jossain vaiheessa silmät on pakko painaa hetkeksi kiinni.
"Yksi oikein ajoitettu lepotunti maksaa itsensä nopeasti takaisin", Tommi Putkuri tietää.
Kun panokset ovat maksimaaliset ja väsymys tapissa, ei yhteenotoilta voi välttyä. Vuonna 2006 Mäkinen kuului Team Finlandiin, joka hävisi maailmanmestaruuden USA:n joukkueelle katkeralla tavalla.
"Kun amerikkalaiset saivat meidät kiinni ja alkoivat juosta, joukkueemme luovutti saman tien. Emme edes lähteneet taistelemaan voitosta. Henkinen kantti loppui. Heillä oli sisua, meillä ei", joukkueen kapteeni Petri Forsman tilitti Iltalehdessä.
"Henkilökemiat olivat koetuksella varsinkin kisan jälkeen. Silloin esiintyi suomalaisille niin tyypillistä jälkiviisautta siitä, miten olisi pitänyt menetellä. Itsessähän ei ole koskaan mitään vikaa", Forsman jatkoi.
Pettymykseen päättyneen kisan jälkeen hyvästä yhteishengestä voi olla jäljellä vain muisto.
"Joskus riitoja on puitu jopa oikeudessa", Mäkinen mainitsee.
Adventure Team Finlandin henkilökemioihin ei tullut raskaan harjoitusviikonlopun aikana säröjä. Mäkinen, Putkuri, Oja ja Oravamäki ovat yhä kavereita.
Vuotaneesta kajakista huolimatta.