Helsingin Sanomien julkaisuyhtiön suuromistajan ja pitkäaikaisen hallituksen jäsenen, ministeri Aatos Erkon kuolema 5. toukokuuta päätti yhden aikakauden Suomen suurimman lehtitalon historiassa.
Aatos Erkko peri tehtävän Sanomien johdossa isältään Eljas Erkolta, joka puolestaan jatkoi isänsä Eero Erkon vuonna 1889 Helsingin Sanomien edeltäjän Päivälehden aloittamaa julkaisutoimintaa.
Vaikka Erkko olisi halunnut nuorena mieluummin lähteä merille kuin alkaa johtaa lehtiyhtiötä, hänen aikaansa Sanomissa voidaan pitää lehtitalon kulta-aikana.
Erkko oli keskeisessä roolissa Helsingin Sanomien uudistamisessa, jonka ansiosta lehti nousi Pohjoismaiden suurimmaksi päivälehdeksi. Hän uskoi laatujournalismiin ja sen tulevaisuuteen.
Johtajana hän muistutti entisajan teollisuuspatruunoita; hän oli luja ja vaativa, mutta samaan aika piti huolta alaisistaan ja heidän hyvinvoinnistaan. Vaikka Erkko kuului Suomen rikkaimpien pieneen ryhmään, hän jaksoi kantaa huolta myös vähäosaisista.
”Kaipaan vielä enemmän tavallisen ihmisen asioita, hätää ja ongelmia lehtien palstoille. On tavattoman tärkeää, että lehdet eivät kirjoita toisilleen, vaan lukijoilleen”, Erkko linjasi lehtien tehtäviä Kalevan haastattelussa 4.9.2005.
Tavalliselle kansalle Erkko jäi varsin etäiseksi. Hän esiintyi julkisuudessa harvoin, mutta joka kerta kun hän jotain sanoi, se noteerattiin isoin otsikon muuallakin kuin hänen omissa julkaisuissaan.
Erkko tullaan muistamaan harmaa eminenssinä, taustavaikuttajana, joka ei ottanut itselleen yhteiskunnallisia tehtäviä, mutta joka omilla toimillaan vaikutti paljon suomalaiseen yhteiskuntaan.