Mikko Paavola on viettänyt perhejoulun viimeksi vuonna 1984. Hän osaa kuluttaa pitkätkin pyhät yksin. Tai ei yksin, mutta ilman perhettä.
-- Teen pukkikeikkaa aattona ja jään kotiin sen jälkeen. Joskus jatkoin suoraan yökerhoon, mutta nykyään syön, lueskelen ja rauhoitun. Minä osaan löhötä, Paavola kertoo.
Paavola tekee joulupukin sijaisuuksia ennen joulua tavarataloissa ja aattona kodeissa. Partoineen ja kantavine huutokauppiaan äänineen hän on kuin tehty joulupukin tuuraajaksi. 61-vuotias helsinkiläistynyt pohjanmaalainen vakuuttaa myös olemuksellaan.
-- Minulla on oma parta, mutta pukkihommissa käytän valkoista, kiharrettua lisäpartaa. Ääni on sellainen, ettei lasten tarvitse kysellä, mitä pukki sanoi.
Paavolalla ei ole sellaisia sukulaisia, joiden kanssa hän voisi joulua viettää. Hän ei kuitenkaan tunne itseään yksinäiseksi.
-- Voisi olla yksinäisempää, jos en tekisi pukin hommia. Siinä näkee perheitä ja lapsia. En jää kotiin märehtimään, vaan lähden kavereita katsomaan, jos siltä tuntuu. Pyhinä monet tuttavat myös kutsuvat minut syömään.
Sinkut Finlandia -yhdistyksen monivuotisena, nyt tosin entisenä puheenjohtajana, Paavolalla on kokemusta monenlaisista joulunvietoista.
-- Olen ollut ulkomailla, risteilyllä, ravintolassa, yökerhossa, yleisessä joulusaunassa, Lapissa, hän luettelee ja kiittelee sitä, että useat ravintolat pitävät nykyään ovensa auki myös jouluisin. Monelle kaupallistunut joulu lohkaisee ison loven lompakkoon. Paavola laskee, että hänelle joulu maksaa postikortteineen, ruokineen ja lahjoineen noin 150 euroa.