Ulvilan murhamysteerin selvittelyssä on tultu vaikean ongelman eteen, kuka puhuu totta ja kuka kertoo keksittyjä tarinoita. Eräs vanha tarina Arabian niemimaalta kertoo nerokkaasta valheenpaljastajasta, aasista.
Eräs matkailija oli liittynyt kauppakaravaanin mukaan. Yöllä leiripaikassa, kaikkien ollessa jo sikeässä unessa, hänen rahansa oli varastettu. Aamulla, kun varkaus huomattiin, karavaanin johtaja kuulusteli kaikkia mukana olevia, mutta kukaan ei tunnustautunut rahojen ottajaksi.
Johtaja sanoi oman aasinsa kyllä kertovan hänelle, kuka on varas. Sitten matkanjohtaja vei aasinsa hämärään telttaansa, tuli ulos ja käski jokaisen käydä yksi kerrallaan teltassa, jossa heidän on otettava aasia hännästä kiinni, ja tultava sitten ulos.
Näin tehtiin, ja kun kaikki olivat teltassa käyneet, määräsi hän väkensä riviin käsien tarkastukseen. Kaikilla muilla oli käsissään punaista väriä, paitsi ei yhdellä nuorella kamelintaluttajalla. Hänen vähäisistä satulatavaroista löytyivät matkailijan kadonneet rahat. Karavaanin johtaja oli värjännyt punaisella, tarttuvalla värillä aasinsa hännän.
Tämän tarinan opetus on siinä, että on parempi pitää aasia hännästä kuin ketunhäntää kainalossa. Samanlainen testi pitäisi suorittaa Ukrainan sodan osapuolille.
Eino Heikkinen
Oulu