"Ellet muista henkilötunnustasi, luuletko, että näen sen kristallipallostani", kysyy pankin puhelinpalvelun auttava ääni.
"En voi laittaa autoa ´no v*ttu mä oon tääl Juntusen mökillä, kaikki tän tietää´ -osoitteella", suomentaa taksikeskuksen työntekijä.
"Äänekäs huokailu ja silmien pyörittely jonossa ei saa jonoa liikkumaan nopeammin", vakuuttaa kassaneiti. Mikäli tuntuu, ettet ehkä aina osaa käyttäytyä oikein asiakkaana, tarkista etiketti Aasiakas-sivulta. Siellä palvelualan ammattilaiset kertovat surkuhupaisista kokemuksistaan typerehtivien asiakkaiden kanssa. Itkettävät ja naurattavat tarinat ovat kuin Aisopoksen eläinsadut: liikuttavia mutta opettavaisia.
Valtavaa tarinamäärää lueskelemalla oppii, että sovituskopeissa voisi myös riisua sovittamansa vaatteet, pukea omat kamppeet ja maksaa vasta sitten. Riisuutuminen kassalla ja sen jälkeen koppiin hilpaiseminen on muiden asiakkaiden ja kassaneidin mielestä kiusallista. Tiedoksi myös, etteivät alusvaateliikkeiden neidit pukeudu kaupan valikoimaan kuuluviin sukkahousuihin, vaikka heille tarjoaisi 30 euroa. Mallina oleminen ei kuulu toimenkuvaan. Eikä kassaneiti voi veloittaa ostoksia "visapankilta".
Nimimerkki Leipälikka avautuu näin: "Minulla ainakin henkilökohtaisesti on todella hyvät suhdeverkostot kaikkiin Suomen leipomoihin. Oikeastaan voisi sanoa, että minähän niistä asioista tietysti päätän ja leipomoiden työntekijät ovat minun alaisiani, olenhan sentään kaikkivoipa leipämyyjä."
Tätä ei pidä ottaa kirjaimellisesti, kuten eläinsatujakaan. Leipämyyjä tarkoittaa, ettei hänellä ole valtuuksia päättää siitä, minkä leivän tuotanto milloinkin loppuu.