Asem-huippukokous oli enemmän puhetta kuin tekoja. Kahden mantereen yhteistyömuotona sekin on silti ainutlaatuisen paljon. Euroopan ja Aasian tapaamisesta Helsingissä puuttui kaikki se sähköisyys, joka on EU:n omille huippukokouksille tyypillistä.
Ei ollut viime hetken neuvotteluja ratkaisuista, ei umpeen meneviä aikarajoja eikä valvoneita diplomaatteja ja toimittajia. Sen sijaan oli eurooppalaisten ja aasialaisten kasvojen täyttämä messukeskus, jonka uumenissa käytiin kohteliasta keskustelua.
Tällainen on helppo leimata pelkäksi teatteriksi, mutta kansainvälisessä politiikassa jo pelkällä yhdessä näyttäytymisellä on merkitystä. Arvovaltaiset ryhmäkuvat ovat arvo sinänsä, niin oudolta kuin se voi kuulostaakin.
Asem-kokoukseen osallistuneet maat Euroopasta ja Aasiasta vastaavat 40 prosenttia maailman väkiluvusta, 50 prosenttia sen bruttokansantuotteesta ja 60 prosenttia maailmankaupasta. Uusien maiden liittyminen Helsingissä sovitun mukaisesti kasvattaa näitä lukemia entisestään. Etenkin Intian mukaantulo tekee Asemista todellisen koko Aasiaa koskevan foorumin.
Aasiassa ei ole mitään EU:n kaltaista yhteistyörakennetta, eikä Asem voi tehdä mitään päätöksiä, jotka jäsenmaita sitoisivat. Silti tällaiset tapaamiset pakottavat Aasian maita miettimään myös itseään yhtenä kokonaisuutena, siinä määrin kuin se yleensä on poliittisesti hyvin erilaisille ja historiasta juontuvien kiistojen rasittamille valtioille mahdollista.
Kansalaisjärjestöt kiinnittivät kokouksen alla huomiota ihmisoikeuksiin, työskentelyoloihin ja muun muassa ammattiyhdistyksen aseman kaltaisiin seikkoihin. Monessa kokouksessa mukana olleessa maassa kuten Kiinassa näissä on selviä puutteita.
Mitään läpimurtoa tai uusia avauksia Asem-kokous ei näissä asioissa tehnyt. Diplomatia on yleensäkin varsin varovaista. EU käy Kiinan kanssa jatkuvasti "ihmisoikeusdialogia", mutta silti Kiina juuri Asem-kokouksen aikaan ilmoitti uusista ulkomaista mediaa koskevista rajoituksista. Pientä Myanmaria koskevat viestit olivat paljon suorasukaisempia: sotilasjuntta sai viemisikseen selvät terveiset siitä, että maan sisäiset olot eivät ole hyväksyttävällä tolalla. Maan politiikkaan tämäkään tuskin vaikuttaa.
Asemin hyväksymää julistusta ilmastomuutoksesta ylistettiin kokouksen vahvimmaksi saavutukseksi. Julistus ei sisällä mitään konkreettisia lupauksia, mutta se merkitsee Euroopan ja Aasian maiden selkeää sitoutumista kansainväliseen Kioton neuvottelumekanismiin ja on ylipäätään ensimmäinen yhteinen aasialainen linjanveto ilmastosta. Asialla on laajaa merkitystä, sillä Yhdysvallat on hakenut juuri Aasiasta tukea omalle ilmastopolitiikalleen. Helsingin keskusteluissa kävi myös ilmi, että moni Aasian maa ottaa nyt ilmastoasiat tosissaan.
Monenkeskisyys korostui muutenkin EU:n ja Aasian johtajien puheessa jatkuvasti, selvänä vastakohtana Yhdysvaltain nykyjohdon noudattamille yksipuolisille otteille. Yhdessä EU ja Aasia olisivat todella vahva voima maailmanpolitiikassa. Helsingin kauniista puheista huolimatta todellisuus Asemin ulkopuolella tuskin on näin ruusuinen.
Euroopan ja Aasian välistä liikennettä kehittävän Suomen rooliin isännöinti sopi hyvin. Pääministeri Matti Vanhaselle kokous merkitsi kansainvälistä tähtihetkeä. Tämän pohjalle voisi periaatteessa rakentaa Suomelle vielä vahvempaa roolia Aasia-suhteissa, mutta ilman jatkuvaa aktiivisuutta tähtihetki voi jäädä tähdenlennoksi.