Lahden taidemuseon syksyn päänäyttelyn rakentajilla oli runsaudenpula, sillä professori Aarre Heinonen (1906--2003) maalasi ja piirsi liki 80 vuoden ajan. Esille ripustettiin lopulta 116 työtä eri museoista ja yksityiskodeista.
-- Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka paljon töitä kaikkiaan on, toteaa taiteilijatytär Marja Suna.
-- Isä maalasi vielä palvelukodissa 96-vuotiaana aamusta iltaan, koska hän tunsi sen pakoksi. Samasta syystä hän aikanaan lähti opiskelemaan taidetta, vaikka oli tenttiä vaille proviisori.
Taiteen lähettiläs
Professoripoika Reijo Heinonen pitää aatteiden tuntijana tärkeänä isänsä panosta taide-elämän jälleenrakentamisessa sodan jälkeen. Siihen kauteen on näyttelyssä laitettu pääpaino, vaikka varhaisin akvarelli on vuodelta 1924 ja viimeisin öljyvärimaalaus vuosikertaa 2002.
Taideakatemien pitkäaikaisena opettajana ja rehtorina Aarre Heinonen välitti oppilailleen perinteistä ammattitaitoa, jota hän oli itse ammentanut Belgiassa Antwerpenin taideakatemiassa 1930-luvulla. Pian valvontakomission poistuttua rakennettiin Heinosen suhteilla ensimmäinen suomalaisen taiteen suuri katselmus kiertämään Eurooppaa eduskunnan kustannuksella. Seuraavana vuonna oli vuorossa vielä laajempi näyttely Moskovassa.
Ranskassa Heinonen oli nähnyt, millainen vaikutus loistavalla taidemuseolla voi olla pienelle paikkakunnalle. Hän rohkaisi ystäviään luovuttamaan kokoelmansa Joensuun ja Mikkelin taidemuseoitten pesämunaksi ja vaikutti myös synnyinkaupunkinsa Lahden taidemuseon perustamiseen.
Pehmeä sivellin
Aarre Heinosen oman väripaletin valtasi Antwerpenin-vuosina flaamilainen tummuus. Siihen sekoittui kuitenkin vaikutteita mieluisilta ranskalaistaiteilijoilta, kuten Bonnardilta ja Oudot"lta.
-- Kuvissa näkyy eleganssia, jota puuttuu suomalaisesta ekspressionismista, kuvailee Lahden taidemuseon amanuenssi Maija-Riitta Kallio. -- Siveltimen jälki on pehmeä ja spontaani.
Aiheina toistuvat asetelmat, maisemat ja henkilökuvat. Näyttelytöissä malleina näkyvät muun muassa Marja-tytär sekä puoliso Tuomi Elmgren-Heinonen. Omakuvia on esillä kaksi: maalaus ja tussityö.
Näyttely todistaa taiteilijan kuljettaneen välineitään pitkin Suomea ja Eurooppaa ja vähän kauempanakin. -- Etelässä ilmasto salli töitten tekemisen loppuun asti ulkona. Suomessa viimeistely tapahtui tavallisesti sisällä, muistaa Marja Suna.
-- Sisällä syntyi myös suurikokoisempia versioita tutuista aiheista. Töihin tuli vanhetessa utuisuutta, mutta väriaisti säilyi loppuun asti.
Kokonaisuus on nähtävissä Lahdessa 26. marraskuuta asti. Näyttelyn avajaisissa torstaina julkistettiin kirja, jonka pääartikkelin on laatinut taidehistorioitsija Olli Valkonen.
