Libanonin tapahtumat voivat tuntua kaukaisilta, mutta kriisi koskettaa läheisesti myös monia suomalaisperheitä. Kärsämäkisen Jaana Piipon kesäloma-arjen täyttää nyt pelko.
Piipon libanonilainen puoliso Atef Mourtada on jäänyt saarroksiin syntymäkaupunkiinsa Baalbekiin.
Mourtada matkusti Libanoniin 19. kesäkuuta tapaamaan vanhempiaan ja sisariaan.
Tilanteen vakavuudesta kertoo tekstiviesti, jonka Mourtada lähetti Piipolle maanantaina kello 11.21:
"Vielä elossa. Ikkunat murtuneet, aluetta pommitettu koko yö, siviileitä, kuolleita ja lapsia. Veljeni talo pommitettu. Onneksi oli poissa. Lähettänyt viestin, yritin soittaa Anssille. Ei vastausta."
Viestissä mainittu Anssi viittaa ulkoasiainsihteeri Anssi Kullbergiin, evakuoitavien suomalaisten yhteyshenkilöön Libanonissa. Mourtada sai Kullbergin numeron vaimoltaan. "Minä taas sain Anssin numeron ulkoministeriöstä sunnuntai-iltana. Ministeriön toiminnasta ei ole valittamista - päinvastoin. Olen saanut sieltä yksiselitteiset ohjeet, kuinka Atefin tulee Libanonissa toimia", Piippo sanoo.
Bussievakuointi Syyrian puolelle on Piipon tietojen mukaan vaikeaa.
"Tiet ovat pommitusten jäljeltä huonossa kunnossa."
Mourtada, 43, on asunut Suomessa reilut kymmenen vuotta. Kansalaisuutta ei vielä ole.
"Ministeriöstä vakuutettiin, ettei kansalaisuusasialla ole merkitystä evakuointiin. Atefilla on pysyvä oleskelulupa ja se riittää", Piippo kiittelee.
Piipon ja Mourtadan silmäterä on Aaron-poika. Marraskuussa kolme vuotta täyttävä vesseli kyselee isänsä perään jatkuvasti.
"Aaron tietää vain, että Beirutin lentokenttä on rikki."
Siunaus kauheuden keskellä on pojan lehmänmaitoallergia. Ellei lapsella olisi todettu allergiaa, olisivat myös Jaana ja Aaron Baalbekissa.
Nykyteknologia lievittää tuskaa hivenen. Piippo ja Mourtada ovat pystyneet kommunikoimaan päivittäin konfliktin alusta alkaen. Yhteydenpito tapahtuu pääasiassa tekstiviestien avulla, mutta puheluitakin on soitettu.
"Onneksi matkapuhelin on keksitty", Piippo huokaa.
Paniikki on Piipolle tuntematon käsite. Perheenäiti yrittää suhtautua tilanteeseen maltillisesti.
Tukea Piippo saa sukulaisiltaan. Piipon siskon luona Kestilässä Aaron voi leikkiä leikkejään ja käydä uimassa.
"Vaikeinta on, kun päivän rutiinit loppuvat ja Aaron nukahtaa. Tietyllä tavalla maailma on pysähtynyt. Pitää vain mennä eteenpäin päivä kerrallaan", Piippo tiivistää.
Äidinkielen lehtori ei halua ottaa kantaa Israelin ja Libanonin väliseen selkkaukseen. Tärkeintä on, että Piippo saa puolisonsa takaisin.
"En ole täysin pessimisti. Uskon, että kaikki kääntyy parhain päin."