Pääkirjoitus

Ää­ri­oi­keis­tol­la vähän ka­ve­rei­ta

Eurovaaleissa hyvin menestynyt äärioikeisto epäonnistui yrityksissään muodostaa oma poliittinen ryhmä europarlamenttiin.

Eurovaaleissa hyvin menestynyt äärioikeisto epäonnistui yrityksissään muodostaa oma poliittinen ryhmä europarlamenttiin.

Ranskan ja Hollannin äärioikeiston johtohahmot yrittivät loppuun saakka löytää riittävää määrää kumppaneita saadakseen koottua parlamenttiryhmän. Sen taakse olisi tarvittu 25 europarlamentaarikkoa seitsemästä eri maasta. Ilmoitukset piti jättää viime tiistaihin mennessä.

Parlamenttiryhmä on mahdollista perustaa myöhemmin istuntokauden aikana, mutta tähän mennessä se tie ei ole tuottanut hyviä tuloksia.

Vaikka parlamenttiin pääsi koko joukko erilaisia EU-kriittisiä voimia, vain harvat niistä haluavat samaistua avointa muukalaisvihaa lietsovaan äärioikeistoon.

Parlamenttiin ei syntynyt uusia poliittisia ryhmiä, sen sijaan kokoonpanoissa tapahtui muutoksia. EU-kriittisenä esiintyvät perussuomalaiset on yksi niistä, jotka loikkasivat joukosta toiseen. Loikka osoittaa melkoista poliittista hoksnokkaa puolueen puheenjohtajalta Timo Soinilta, sillä samalla hän teki puolueensa salonkikelpoisemmaksi ensi kevään eduskuntavaalien jälkeen perustettavaan uuteen hallitukseen.

Loikalla on laajempaa merkitystä myös EU:ssa. Perussuomalaisten ja Tanskan kansanpuolueen ansiosta brittikonservatiivien ympärille rakentuvasta EKR:stä tulee parlamentin kolmanneksi suurin sosiaalidemokraattien S&D:n ja Euroopan kansapuolueen EPP:n jälkeen. Näin liberaalien Alde putoaa neljänneksi.

Poliittisen ryhmän koolla on väliä. Mitä isompi ryhmä, sitä suurempi valta. Suuri ryhmä saa enemmän puheenvuoroja, tärkeitä valiokuntapaikkoja ja ryhmille jaettavaa taloudellista tukea.