Oululainen metsätalousinsinööri Virpi Poutanen on viimeisen vuoden aikana kuunnellut ääniä kittiläläisessä metsässä valmistellessaan äänimaisemaluokituksen metsähallituksen Laatumaalle.
Poutasen Rovaniemen ammattikorkeakoulussa tekemä opinnäytetyö on herättänyt kiinnostusta paljon enemmän kuin opinnäytetyöt yleensä. Syykin siihen on selvä. Lapissa luonnon hiljaisuus on suuri voimavara, joka tulevaisuudessa on yhä suuremmalle joukolle luksusta. Äänimaisemaluokitusta voidaan käyttää mökkitonttikaupassa ja välineenä toimintoja ohjattaessa kansallispuistossa ja kaavoituksessa. Oikein käytettynä se saattaa olla eräs Lapin matkailun keskeisistä vetovoimatekijöitä tulevaisuudessa.
Suomen ensimmäinen luonnonympäristössä käytettävä äänimaisemaluokitus vaatii vielä testausta useammassa paikassa ja myös jatkokehittelyä. Mökkitonttikauppaa harjoittavan Laatumaan aluejohtaja Mikko Tormilainen on valmis antamaan äänimaisemaluokituksen jatkotyön asiasta kiinnostuneelle opiskelijalle. Luokitus tulee saada tilastollisesti luotettavaksi ja sellaiseksi, että puhuttaessa äänimaisemasta ihmiset tietävät, mitä sillävaltakunnallisesti tarkoitetaan. Äänimaisemaluokituksessa kysymys on äänen laadusta, ei tasosta.
Poutanen pitää äänimaisemakartoitusta luontevana lisäelementtinä metsien suunnitteluun. Kun luokitukseen liitetään paikkatieto, äänimaisema on paikannettavissa ja hahmotettavissa kuten muutkin metsän tunnukset eli puiden ikä ja koko. Poutasen työn pohjana ovat maisematutkimuksen pääluokat: luonto, kulttuuri ja kaupunki. Äänimaisema voidaan Poutasen mukaan ymmärtää monella tavalla. Luokitusta tehdessään hän päätyi ratkaisuun, jossa äänimaisemaan sisältyvät kaikkien kuultavissa olevat äänet ,mutta sen lisäksi myös kuuntelija eli ihminen.
Subjektiivinen kokemus
Virpi Poutanen luokitteli äänimaisemaa Kittilän Sirkan keskustassa, sekä Laatumaan tonttialueella Rakkavaarassa ja Taalovaarassa. Alueet poikkeavat selvästi toisistaan ja niiden äänimaisemakin muuttuu vuodenaikojen mukaan. Sirkan keskustan äänimaisema on sesonkina joulun ja kevään aikana isoine kivitaloinen on varsin kaupunkimainen. Turistikauden päättyessä alkukesästä siellä on kuultavissa jopa luonnonääniä.
Taalovaaran osittain rakennettu alue oli puolestaan luonnonmukainen äänimaisema, koska siinä ei ole läpikulkutietä. Luonnonäänien lisäksi ihmisen aiheuttamat äänet tulivat alueella kulkevasta hiihtoladusta. Rakkavaara viiden kilometrin päässä Sirkan kylästä oli alue, jossa kuului rakentamisen äänten lisäksi myös Leviltä tulevia ääniä.
Poutasen kehittelemässä luokituksessa Sirkka kuului urbaaniin äänimaisemaan ja Rakkavaara rakennusvaltaiseen kulttuuriäänimaisemaan. Taalovaaran Poutanen luokitteli keväällä ja syksyllä luontovaltaiseksi kulttuuriäänimaisemaksi ja keväällä ja osan aikaa joulunakin rakennusvaltaiseksi kulttuuriäänimaisemaksi. Luokituksessa neljäs on luonnonäänimaisema.
Kun Poutanen kertoi tekevänsä äänimaisemaluokitusta, monet ihmettelivät, mikä se sellainen on. Äänimaisemakokemus on Poutasen mielestä hyvin subjektiivinen. Ihmiset kuulevat, kokevat ja ymmärtävät äänet eri tavalla. Poutanen kävi luokitusta tehdessään alueella kaikkina vuodenaikoina ja jopa eri vuorokaudenaikoinakin.
Erääseen havaintopaikkaansa mäntymetsän keskelle mennessään Poutanen luuli, ettei hän kuule siellä mitään. Metsätalousinsinööri havahtui kuitenkin jonkinlaiseen huminaan. "En osaa sitä sanoa, onko sellainen metsän humina oikeasti olemassa vai oliko se minun korvieni välissä."
"Isommista puista lähtevät tuulisella säällä erilaiset äänet kuin pienistä. Lehtipuiden ääni on kahina ja haavalla aivan erityisesti oma havina. Männyn ääni vaihtelee riippuen siitä, missä tuulee, latvoissa vai latvojen yläpuolella", sanoo Poutanen. Hän on yllättänyt itsensä kuuntelemasta ääniä edelleenkin, vaikkei niitä enää tarvitsekaan tarkkailla sillä korvalla.
Täydellistä hiljaisuutta ei Poutasen mielestä olekaan, mutta lähellä sitä olevaa joskus jossakin ja jonakin vuodenaikana. Poutanen ei aivan yksinään viihdy paikassa, jossa on luonnonhiljaisuus eikä minkäänlaisia muita ääniä.
"Koirani kun on mukana, voin jo nauttia siitä", sanoo Oulunsalossa rivitalossa, puiden ja lintujen lähellä asuva Poutanen.
Arvo kasvaa koko ajan
Aluejohtaja Mikko Tormilaisen tavoitteena on saada äänimaisemaluokitus tonttikaupan erääksi osaksi samalla tavalla kuin muutkin tonttia koskevat tiedot. Enemmistö tontinomistajista haluaa keskusten, ravintoloiden ja palvelujen äärelle ja ihmisten lähelle. Tormilainen arvio, että tulevaisuudessa kasvaa niiden määrä, jotka haluavat rakentaa mökkinsä ainakin luonnonhiljaiseen paikkaan. Jonkinlaisia merkkejä siitä on jo olemassa.
Laatumaa ei suikaan halua omia luokitusta itselleen.
"Meille riittää se, kun niitä käytettäessä mainitaan Laatumaan luokitus", sanoo Tormilainen.
Pyhätunturin kansallispuisto ja yksityinen suunnitteluyritys tavoittelivat laajempaa alueellista äänimaisemaluokituksen mittaus-ja mallintamismenetelmää, mutta hanke kaatui rahoitukseen. Puistonjohtaja Pertti Itkonen sanoo, että vaikka ihmisen aiheuttamat äänet lisääntyvät ja luonnonmaisemat supistuvat, on konkreettisempiakin rahanreikiä, jotka menevät mielenkiintoisten asioiden esille.
Kansallispuistossa äänimaisemaluokitusta voitaisiin käyttää välineenä suunnittelussa. Äänimaisemaa voidaan muovailla toiseksi ohjailemalla esimerkiksi moottorikelkkareittejä paikkaan, jossa se aiheuttaa vähemmän ääniä. Myös kasvillisuudella voidaan äänimaisemaa muuttaa.