Ylivieska Usein ajatellaan, ettei pientä puoluetta kannata äänestää. Ääni menee kumminkin hukkaan eikä puolue saa ehdokastaan eduskuntaan. Emeritusprofessori Olavi Borg Tampereelta myöntää pienpuolueiden merkityksen marginaaliseksi, joskin vaalipiirissä ne saattavat vaikuttaa.
"Jos pienpuolueella on poikkeuksellisen vetovoimainen nimekäs ehdokas, se saattaa saada edustajansa läpi. Esimerkkinä tästä on kirjava puolue ja Pertti "Veltto" Virtanen, joka oli eduskunnassa ja pyrkii sinne taas", Olavi Borg toteaa.
Pieni puolue voi sotkea perinteisiä asetelmia ja vaikuttaa vaalipiirin viimeiseen paikkaan. Niiden saamat äänet ovat aina pois joltain toiselta puolueelta. Kysymys on Borgin mukaan siitä, kenen kilpailijoita ne ovat.
"Silloin ne pystyvät vaikuttamaan sekä yksittäisen ehdokkaan valituksi tulemiseen että muutamassa harvassa tapauksessa myös viimeisen paikan puoluejakautumaan."
Suomen kansanedustuslaitoksen historiassa pienpuolueet ovat silloin tällöin saaneet edustajiaan läpi. Usein puolueen synty on liittynyt tiettyyn historialliseen tapahtumaan tai vaiheeseen, ja sen myötä puolueen elinkaari on jäänyt lyhyeksi.
Kuvaava esimerkki on 1930-luvun talouslama, joka synnytti paitsi pienviljelijöiden puolueen myös varsinaisena pulapuolueena tunnetun kansanpuolue II:n. Se syntyi Nivalan konikapinan innoittamana ja sai 1936 vaaleissa kaksi edustajaa ja 1939 vaaleissa yhden edustajan valtiopäiville.
Kansanpuolue II oli pudottaa Nivalan oman pojan, silloisen eduskunnan puhemiehen ja maalaisliittoa edustaneen Kyösti Kallion eduskunnasta. Myöhemmin kansanpuolue II lakkasi olemasta ja jäsenet palasivat maalaisliiton siipien suojaan.
SMP:n nousu ja tuho
Olavi Borg arvioi, että pulapuolueilla oli suora linja 1960-luvun lopulla maalaisliitosta irrottautuneen vennamolaisuuden, Suomen maaseudun puolueen syntyyn. SMP on selkein yhden henkilön varaan rakentunut puolue, jolle yhteiskunnan murros tarjosi tilaisuuden.
SMP:n syntyaikaan Suomi kaupungistui ja maaseutu eli murroksessa. Väki muutti kaupunkeihin ja Ruotsiin. "Kun siihen sattui vielä radikalismi ja elettiin Urho Kekkosen presidenttiaikaa, Veikko Vennamo kansankiihotuksellaan pystyi vetämään maaseudun porvarillisen vasemmiston riveihinsä", Borg muistuttaa.
Muuten varsin oikeistolaisin äänenpainoin esiintynyt Vennamo oli sosiaalisissa kysymyksissä lähellä vasemmistoa. Jopa niin lähellä, että eräissä kansainvälisissä tutkimuksissa vennamolaiset laskettiin eduskunnassa vasemmiston riveihin.
SMP kykeni nousemaan Veikko Vennamon johdolla keskisuureksi puolueeksi. Edustajia oli parhaimmillaan 18. Alamäki alkoi, kun Veikko Vennamo siirtyi sivuun. Nyt SMP:n perillisillä perussuomalaisilla on enää yksi edustaja, ja hänelläkin täysi työ pitää kiinni jakkarastaan.
Ääni on mielipide
Pienet puolueet eivät koko valtakunnan mitassa juuri uhkaa suuria tai keskikastin perinteisiä puolueita. Niiden suurin merkitys lienee siinä, että ne saavat äänensä kuuluville ja pääsevät mukaan julkiseen keskusteluun, kuten television vaaliohjelmiin.
"Perustuslailliset, joiden elinkaari jäi lyhyeksi, vaikutti paljon julkiseen keskusteluun. Ruotsin lehdet siteerasivat mielellään kekkosvastaisena esiintynyttä Georg C. Ehrnroothia. Pienpuolueet näkyvät julkisuudessa voimakkaasti, niiden poliittista painoarvoa paljon suuremmalla mitalla."
"Pienpuolueista voi silloin tällöin nousta hyviä ajatuksia, joita isommat puolueet nappaavat itselleen. Tosin näin käy enemmän kahden kuin monen puo-
lueen maassa."
Kysymykseen, meneekö ääni hukkaan pientä puoluetta äänestäessä, Borg vastaa: "Siinä mielessä menee, etteivät ne yleensä saa läpi edustajaa. Mutta ääni on myös mielipiteen ilmaisu. Pienpuolueen kautta voi äänestää nurkan takaa eli voi estää jonkun muun läpimenon."
Jostakin puolueesta voi kasvaa merkittävä. 1980-luvun alussa vihreille hieman hymyiltiin, kun Ville Komsi ja Kalle Könkkölä tulivat eduskuntaan 1983. Nyt se on varteenotettava, kasvua ja-
noava puolue.
Borg entisenä pitkäaikaisena liberaalipoliitikkona ja yhden kauden kansanedustajana tietää, että vakiintunutkin puolue saattaa kadota eduskunnan kartalta. Näin kävi liberaaleille, jotka Borgin mukaan ovat nyt liikkeellä "hyvin erikoisella porukalla", mitä hän ei tunnista omakseen.