Vaaleista on tehty pyhä toimitus. Niin pyhä, että yhtä pyhää on vaikea löytää muualta kuin kirkosta. ´
Kirkossa pyhä pysykööt, mutta maallisessa vallankäytössä sillä ei ole virkaa.
Vaalien pyhyyttä on hieman loivennettu. Enää ei tarvitse mennä vaalipäivänä ennalta määrättyyn äänestyspyhättöön, ja ennakkoon voi äänestää muuallakin kuin valtion postilaitoksen virallisissa tiloissa.
Vaikka vaalit on tuotu lähemmäs kansaa, kolmisenkymmentä prosenttia äänioikeutetuista jättää yhä äänestämättä.
Eduskuntavaaleissakaan suurin voittaja ei suinkaan ollut kokoomus eikä edes perussuomalaiset, vaan sama nukkuvien puolue, joka on voittanut niin monet muutkin eduskunta-, europarlamentti- ja kuntavaalit aikaisemmin. Vain presidentinvaalien toisella äänestyskierroksella se on löytänyt voittajansa.
Äänestysprosenttia pidetään yhtenä demokratian toimivuuden mittatikkuna.
On selvää, että mitä useampi ihminen kokee voivansa vaikuttaa asioihin ja vaikuttaa äänellään, sitä paremmin voisi kuvitella kansan tahdon tulevan ilmaistuksi. Siihen kaiketi vaaleissa tähdätään.
On tietysti pienen valtaklikin etujen mukaista, että vain harvat vaivautuisivat uurnille. Mitä useampi äänestää, sitä suurempi vaara on, että pienen piirin itsestäänselvä valta-asema horjuu.
Tällainen käyttäytyminen sopii huonosti yhteiskuntaan, jossa ihmiset osaavat lukea ja kirjoittaa. Siksi onkin rakennettu järjestelmä, jossa kansalaisilla on mahdollisuus ohjata politiikanteon suuntaa edes hieman äänestämisen avulla.
Jokaisella on kuitenkin vain yksi ääni ja sen mukainen oikeus päättää, kuka meitä hallitsee. Kaikki kun emme voi ottaa hoitaaksemme kaikkia asioita.
Jos suomalaisen demokratian tilaa mitataan äänestysaktiivisuudella ja sitä verrataan muihin Pohjoismaihin, heikoilla olemme. Ainoa vaali, jossa voitamme pohjoiset kuningaskunnat, on presidentinvaali.
Eduskuntavaaleja edelsi poikkeuksellisen vilkas poliittinen keskustelu. Sen ennakoitiin nostavan äänestysprosenttia. Näin kävikin, joskin nousu oli perin vaatimaton.
Tämänkertainen vaalikampanjointi tarjosi pitkästä aikaa todellisia vaihtoehtoja. Se näkyi myös tuloksessa. Tästä huolimatta äänestysaktiivisuus nousi vain hitusen. Missä vika?
Yksi syy löytyy siitä, että vaalitapahtuma on liian kaukana kansasta. Se ei sovi yksiin sen tavan kanssa, miten tämän päivän ihmiset haluavat ilmaista näkemyksensä.
Jos äänestysaktiivisuutta halutaan oleellisesti lisätä, pitää siirtyä internetin kautta tapahtuvaan äänestämiseen.
Edellisissä eduskuntavaaleissa muutamilla paikkakunnilla kokeiltiin vaalikoneita, mutta ne eivät ole mikään vaihtoehto. Ongelmahan ei ole ollut se, että meillä ei osattaisi laskea ääniä ja vielä nopeasti.
Vaalikoneet olisivat tuoneet muutoksen vain ääntenlaskuun. Sitä paitsi kokeilu osoittautui sudeksi. Joten unohtakaamme se.
Netin kautta on äänestetty etelänaapurissamme Virossa ja tiettävästi hyvin kokemuksin. Miksi ei meilläkin? Varsinkin nuoremmat sukupolvet ottavat hyvin hanakasti kantaa netissä vaikka mihin.
Jotkut pitävät pulmana henkilöllisyyden tunnistamista. Vaikea käsittää, mikä ongelma siihen liittyy. Hoidammehan jo pankkiasioitamme netissä. Tunnusluvut ja salasanat pitävät huolen siitä, että se olen juuri minä, joka tililläni asioi.
Ulkopuolisten ohjailun pelätään lisääntyvän netin myötä. Turhaa pelkoa. Ne, jotka antavat muiden ohjailla, antavat varmaan siinäkin systeemissä. Tuskin siitä on isompaa riesaa.
Jos ihminen uskoo raha-asiansa salasanojen taakse, miksei myös ääntään vaaleissa. Mikään kun ei ole niin arvossaan kuin raha. Henkilöllisyyden tunnistus henkilökohtaisilla pankkitunnuksilla on tätä päivää.
Kaikilla ei ole nettiä, joten myös muita kanavia tarvitaan. Toki jotkut haluavat suorittaa pyhän toimituksen vanhaan rituaalin mukaan vaalipäivänä tai antaa äänensä ennakkoon marketin kassan kilinässä. Se suotakoon heille.