Vanhoillislestadiolaisen liikkeen johtoa on arvosteltu siitä, että se on vähätellyt pitkään esiintyneitä tietoja lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä liikkeen sisällä. Ääni muuttui kellossa torstaina ratkaisevan tuntuisesti. Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistyksen SRK:n työvaliokunta on selvityttänyt hyväksikäyttötapaukset. Liikkeen johto myönsi avoimesti laiminlyöntinsä ja virheensä.
Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö nousi keskusteluun toista vuotta sitten. Aluksi liikkeen johtohenkilöt vaikenivat asiasta. Sittemmin kantaa otettiin varovaisin sanankääntein.
Varsin pian paljastui kymmeniä hyväksikäyttötapauksia. Paine muuttaa linjaa kasvoi sitä mukaa kuin toiminnan laajuus alkoi paljastua. Sen myötä SRK:n johto päätyi teettämään sisäisen selvityksen lasten hyväksikäytöstä.
Selvityksen mukaan hyväksikäyttäjiä on lähes sata. Heitä uskotaan olevan tosiasiassa paljon enemmän, sillä useat tapaukset ovat jääneet kotien seinien sisälle. Liikkeen kannalta nöyryyttävintä on se, että hyväksikäyttäjien joukossa on ollut 10-15 puhujaa.
Liikkeen johto myönsi suoraan, että nyt tehty selvitys vahvistaa kaikki tässä asiassa vanhoillislestadiolaisliikettä kohtaan esitetyt syytökset todenperäisiksi. Sanonta parempi myöhään kuin ei milloinkaan pätee tähänkin tapaukseen.
Liikkeen johto tunnusti rehellisesti, ettei uhrien asemaan ole kiinnitetty riittävästi huomiota ja että heidät on usein unohdettu. Johto myönsi, että sen kannanotoista on välittynyt vähättelevä kuva ja käsitys, että tekijöitä haluttaisiin suojella.
Hyväksikäyttötapauksissa ei ole toimittu oikein, ja ihmisille on annettu ristiriitaisia ja vääriä tietoja. Uhreja on vaiennettu myös rippisalaisuuden varjolla, ja asioista on sovittu ilman rikosprosessia. Tapaukset on syytä viedä poliisin tutkittaviksi ja sitä kautta mahdollisesti oikeuden tuomittaviksi.
Vanhoillislestadiolaisen liikkeen johdon tunnustus on merkittävä ja suoraselkäinen. Tunnustuksen tekee erityisen tärkeäksi se, että liike on viimein uskaltanut käsitellä itselleen vaikeaa asiaa julkisuudessa. Johdon avoimuus toivottavasti rohkaisee uhreja hakemaan tarvitsemaansa apua ja oikeutta.
Laiminlyönnit ovat niin vakavia, että liikkeeseen kuuluvilla on oikeus odottaa, että liikkeen johdossa tehdään henkilökohtaisiakin johtopäätöksiä. Liikkeen eräät jäsenet peräsivät jo (Kaleva 8.4.) toimintaan läpinäkyvyyttä ja muutoksia tapaan valita johtajat.
Salailua on ollut riittävästi, ja siitä on kärsinyt suuri joukko vanhoillislestadiolaisia. Vähintä mitä liikkeen johto voi tehdä on se, että salaiseksi julistettu selvitys julkistetaan mahdollisimman laajasti eikä tietoja siitä jätetä vain johdon antamien lausuntojen varaan. Se toisi lisää uskottavuutta.
Varsinkin nuorempi lestadiolaispolvi on jo pitkään esittänyt kritiikkiä siitä, miten liikettä on johdettu. Tämä on ollut nähtävillä etenkin internetin keskustelupalstoilla, missä lestadiolaisnuoret ovat purkaneet tuntojaan. Paineet uudistaa vanhoillislestadiolaista liikettä varmasti kasvavat.