Rovaniemen SantaParkista Joulupukki sai 1990-luvun lopulla "hyvän ja pomminvarman" luolaston. Vaikka itse liikeidea ei myöhemmissä vaiheissa olekaan osoittautunut täysin pomminvarmaksi, vanha Santa ystävineen se vain kerää kävijöitä varsinkin viikonloppuisin.
Maailma on polarisoitunut. Ulkomaiset turistit käyvät ihmettelemässä Lapissa kylmyyttä, pimeyttä ja hiljaisuutta, joita suomalaiset pakenevat etelään paljon suuremmalla joukolla.
SantaParkia moitittiin varsinkin alkuaikoina muoviseksi, pinnalliseksi ja liian kaupalliseksi, vaikka aikuisen kävijän näkökulmasta tämänkaltaisia huvipaikkoja on hankala arvottaa ja arvostaa oikein.
Ainakin terhakkaaseen eskarilaiseen Joulupukin pakanallis-maaginen läsnäolo ja hämärän luolaston lumo vielä näyttivät vaikuttavan vahvasti. Pois ei olisi lähdetty, ellei pukin työvuoro olisi päättynyt.
Rihkaman osuutta SantaParkin tarjonnassa on vuosien mittaan vähennetty, mutta siitä huolimatta eskarilaisen kainalossa luolastosta poistui keskiviikkoiltana yksi tunnistamatonta rotua edustava suuri pehmokoira, keskikokoinen kissa, suurisilmäinen bambi ja kiinalaisvalmisteinen muovinen dalmatialaisperhe. Sammakkopelivoittoja kaikki.
Jokainen päättää sydämessään, onko se rikkautta. Eskarilaiselle koko SantaPark edusti kai etuottoa oikeaan jouluun. Alas kaikki pehmopaketit ja sukkalahjat! Askarrella voi tarhassa. Ääni lasten vapautusrintamalle.
Emmekö hyvän tahdon juhlan alla uskoisi pukkiin ja lappilaiseen matkailuyrittämiseen. Epävarmoina aikoina on myös lohduttavaa tietää edes yksi komea väestönsuoja, josta on taivaallisen hyvät rekiyhteydet maailmalle, suora luolaputki Korvatunturille ja halukkaille jopa mahdollisuuksia puhdetöihin geopoliittisen tilanteen rauhoittumista odotellessa.
Tänä joulukautena SantaParkiin uskotaankin saapuvan 30 000 ihmistä, joista arviolta 70 prosenttia on ulkomaalaisia kahdeksasta eri maasta. Vuoden aikana kävijöitä kertyy noin 70 000.
Ohjelmapalvelua
Ennen keskiviikkoiltaista Santa Lucia -joulukonserttiaan Lapin kamariorkesteri oli viimeksi esiintynyt SantaParkissa avajaisten yhteydessä.
Vaikka intendentti Ulla-Maija Kanerva tulee epähuomiossa lausuneeksi ääneen sanan "ohjelmapalvelu", hän vakuuttaa, ettei tässä ole kyse syvällisemästä linjan muutoksesta. SantaPark on orkesterille ja sen kantayleisölle konserttipaikka muiden joukossa.
Torstaina 12.12. luolastossa konsertoivat Putaan pelimannit ja Saarenkylän sekakuoro, joten kyse lienee myös siitä, että SantaParkin vetäjät hakevat kiinnekohtia ympäröivään kulttuurielämään.
Jalkapallolle potkut
Lapin kamariorkesteri ei intendentti Kanervan mukaan ole joutunut sisällöntuotanto- ja matkailuprojektien kouriin, vaikka koko Rovaniemen seutu elää turismista.
Orkesterin on annettu hääräillä taiteellisen johtajansa John Storgårdsin johdolla aivan vapaasti ja kiertää mielin määrin pitkin Lapin perukoita levittämässä pienimuotoisen orkesterimusiikin sanomaa.
Tason nousu ja rohkean ohjelmistopolitiikan saama laaja valtakunnallinen mediajulkisuus ovat todistaneet myös kaupungin johdolle Rovaniemen mallin oikeellisuudesta.
Nykyään Lapin kamariorkesterin arvo ymmärretään; soittajia on saatu lisää ja John Storgårdsin sopimuspaperissakin lukee "toistaiseksi" eikä mitään määräaikaa.
Kitaralevy ilman Oulua?
Vastikään Lapin kamariorkesterilta ilmestyi ensilevy, joka sisältää romanttista Astor Piazzollan musiikkia. Levystäkin on tullut paljon myönteistä palautetta ja se on mennyt hyvin kaupaksi.
Purkissa on myös Manuel Poncen Concierto del Sur -kitarakonserton levytys Ismo Eskelisen kanssa. Sen kustantaja on tamperelainen Alba Records.
Vielä keskeneräiseen kitaralevyprojektiin liittyy Oululaisittain kiinnostava tieto, että Oulun kaupunginorkesterin saman kitaristin kanssa samaa projektia varten äänittämää Joaguin Rodrigon Arajuez-konserttoa ei ehkä tullakaan julkaisemaan laadullisten puutteiden takia.
Suomeksi sanottuna äänitys ei Alban mielestä kelpaa kansainväliseen levitykseen.
"Nimenomaan Rodrigon kohdalla on ilmennyt kaikenlaisia vaikeuksia. Tällä hetkellä on harkinnassa, mitä sen äänityksen kanssa teemme. Keräämme nyt lisää materiaalia ja pohdimme koko levytyksen lopullista kohtaloa. Laadullisia paineita meille kasaa Rodrigon kyseessä ollen se, että konsertto on erittäin tunnettu ja siitä on olemassa niin monta hyvää levytystä maailmalla", valittelee Alban toimitusjohtaja Timo Ruottinen.
Huopikkaat, huopikkaat
SantaParkin joulukonsertin ohjelmasta vastasivat Lapin kamariorkesterin kanssa hanuristi-kapellimestari Petri Ikkelä ja Taljanka-yhtye, johon kuuluu koko Tyrväisen perhe: isä Timo, äiti Anja sekä tyttäret Tuulevi ja Taija.
Petri Ikkelä oli tehnyt suurimman osan illan aikana kuulluista sovituksista.
Suuri yleisö tuntee vuonna 1975 perustetun Taljankan lähinnä vain Huopikkaat-hitistä, joka levytettiin vuonna 1978.
Timo Tyrväinen on viime aikoina niittänyt mainetta myös Aktia-pankin pääekonomistina.
Taljankan ohjelmavalintojen perusajatuksiin kuuluu kielellinen ja kulttuurillinen laaja-alaisuus, joka kuvastui myös tässä peräti 24 laulun mittaisessa konsertissa.
Ranskalaiset, suomalaiset, espanjalaiset, italialaiset, amerikkalaiset ja ties mitkä sävelmät seurasivat toisiaan sulassa sovussa. Välissä kuultiin orkestraalisia joulunumeroita, tangoakin - ja yleisö pääsi mukaan kotoisiin yhteislauluihin.
Kesti aikansa totutella Taljankan myönteisessä mielessä amatöörihenkiseen trubaduurilinjaan, johon välillä kuului tahattomia ohenteita ylä-äänissä, pientä epäpuhtautta stemmalaulussa ja lyhyesti hengittävää jaksottelua.
Ilmapiiri sen sijaan oli avoin ja läheinen. Konserttiin kehittyi vähitellen mukava perhetapaamisen tuntu, mistä moninaisissa oopperalaulajien pompööseissä joulukonserteissa voi vain uneksia.
Petri Ikkelän orkesterisovitukset sopivasti käänsivät esille uusia kulmia tutuista taustoista; vaikka esimerkiksi En etsi valtaa loistoa -säestyksen vääntäminen hitaaksi milongaksi ei tuntunut perustellulta, koska solistit fraseerasivat mahdollisimman perinteiseen tapaan kirveslinjalla.