Kun tämä kesä kääntyy seuraavaksi, kokee Jyväskylän Kesä 50. tulemisensa.
Festivaali"vanhus" löysi pitkän lamaannuksen jälkeen imagolleen uuden kannattelijan sanattomuuden liepeiltä. Sitä edustavat 2004 venäläinen fyysisen teatterin ryhmä, belgialainen teatteriklovnikaksikko, isobritanialainen musiikiksikin pistävä joukko...
Elämän ironiaa on, että tapahtuman omat www-uutissivut joutuivat maanantaina, festivaali-aattona, kertomaan sopraano Riikka Hakolan esteellisyydestä esiintyä Keuruun kirkkoon järjestetyssä tämänpäiväisessä avajaiskonsertissa lääkärin määräyksen vuoksi. Äänettömyys on hänelle ilmeisesti laulun sijaan parempi olotila.
Historialliselta tuntuu sanoa, että jotakin tapahtui viime vuosituhannen puolella, mutta kun kyse on puolivuosisataisen ikäisestä festivaalista, niin olkoon: Kesä sai toiminnanjohtajansa Tanja Rasin Kuopio tanssii ja soista, joten näin selittyy helpostikin Suomen Ateenan nykyinen suvirakkaus ruumiillisuuteen: tanssiin, mimiikkaan, klovneriaan...
Nämä hallit
eivät hauku
Kuopiolainen Tanssiteatteri Minimi on maassamme yksi harvoja asiakseen katuteatterin pariin hakeutuneista. Ryhmä on siis takuuvarma tapaus sanattomuuteen taipuvaiselle Kesälle.
Minimin paikka on tuosta näkökulmasta kovin luontainen ilmaisohjelmistossa (Tärskyt 9.-10.7.). Sillä puolella ryhmä näyttäytyi kotikaupunkinsakin festivaalissa ennen juhannusta ja saattoi juuri silloin ensi-iltaan Suomen kuningattaren: Ranskasta lopulliset virikkeensä saaneen koirankakkajutun. Tärskyt on kevään korvalla syntynyt minimiläistapaus: joka peilaa miehisiä liikkeitä.
Nukeilla on kummassakin päärooli, mutta luonnollisista syistä ihmisroolittajat ottavat vallat.
Jukka Horsmanheimo on kulkaa tehnyt sellaiset hauvat, joitten pelkkää ulkoiluttamista minimiläisin voimin voisi seurailla puiston penkillä pitkät tovit ilman varsinaista esityskontekstia. Talutushihna on jäykkä sauva, minkä avulla lemmikkiin rodusta riippuen saadaan pikkuisen lisäeloa, luonnetta.
Antti Lahden "ohjastama" terhakka kullanpunaverikkö näyttää pääsevän parhaiten oikeuksiinsa ehta-luonnossa, puistopusikossa. Valkoinen buudeli päätyi sateisena kantaesityspäivänä odottelemaan turvallisesti sisätiloissa ennen esiintymistelttaan menoa. Itse kuningatar-tapauspari (Anja Lappi ja moppityyppinen ratkaisu) ympäristöhaitoista piittaamattomine asenteineen on vakuuttava. Kaikki käynnistyy kuin koirasirkuksessa ikään - musiikkia myöten.
Tärskyt on puolestaan niin kansainvälisen suodattimen läpikäynyt, ettei sitä hevin sydänsavolaisen ryhmän työksi miellä: Täysmittaisen Mr. Smithin nukettajan Jorman (Horsmanheimo) musta asu (kylläkin lippis, paita ja farkut) viittilöi Japani-traditioihin. Smithin päävärkin ulkoasu ihan toisille kujille ja Daisy (Anja Lappi) aniliinissa haluaa olla jenkki. Kolmio"draama" siis.
Monen muunkin kuin Kuopion tahi Jyväskylän sulan ajan pitäisi olla kiinnostunut osaavasta kotimaisesta katuteatterista.
Oululaiset
lumotussa talossa
Onko NuKun Sanataidekoulu muuttanut Oulusta? Niin voisi päätellä, kun kurkkaa eri ikäisille tarkoitetun Lumotun Sanan Talon (7.-9.7.) puolelle, mikä on Jyväskylässä koko perheen kesää.
Sanataidekoulun muuton epäävää vastausta ryhtyy antamaan Tuutikki Tolonen, joka yhdessä Outi-Maria Takkisen luotsaa sanakasvatustyötä Nyky-Oulun lisäksi Helsingissä Annantalossa.
"Lumotun Sanan Talon teemakirjailijana Jyväskylän Kesässä on kirjailijatalossa tällä kertaa Eppu Nuotio. Ja kun me teemme hänen kanssaan paljon yhteistyötä muutoinkin, niin näin siinä kävi, että hän pyysi meitä kanssaan toteuttamaan ohjelmaa." Siihen kuuluu nyt sitten muun muassa Sanasta saduksi -kurssi aikuisille.
Mukana Oulusta ovat myös vauvasanataiteen ohjaajat Anna Pokela ja Maarit Heikkinen. Kaksikko muuten valmistelee yhdessä Eppu Nuotion kanssa kirjaa, sen antia on jo Kesässä. Nuotio on kirjoittanut uusia runoja, loruja, joihin tehty leikit ja sävelet.